4/23/2015

Kun asunto ei mene kaupaksi

Turhautuminen, suuttuminen, epätoivo ja luovuttaminen, kaikilla näillä sanoilla voisi kuvailla tunteita, joita olen viime kuukausina kokenut asuntokauppojen tiimoilta.
Olen viettänyt monta unetonta alkuyötä asian tiimoilta. Pohtinut pääni puhki mikä tässä asunnossa on vikana... Olisiko se keittiö vaiko kylpyhuone... Vai onko se nyt vaan niin, että asunnot menevät huonosti kaupaksi... Vain kenties hinta... Asiaa ei yhtään auta se, että naapurimme saivat asuntonsa myytyä tai itseasiassa vaihdettua jo monta kuukautta sitten, vaikka me olimme laittaneet asuntomme myyntiin paljon aikaisemmin. Voitte varmasti kuvitella, etten ollut kovin riemuissani asiasta kuultua.
Kaikki junnaa vaan niin paikoillaan. En viitsi ostaa uusia verhoja tai muutenkaan miettiä sisustamista, koska haluaisin ostaa ne sitten uuteen. Koko tilanne estää minua välillä elämästä tätä hetkeä, kun ajatukset ovat jo tulevassa.
Olemme keskustelleet miehen kanssa välittäjän vaihtamisesta. Ja keskustelun tasolle se on vielä jäänyt, sillä mieheni on ollut niin paljon poissa kotoa ja jotenkin minua ei huvita käydä yksin läpi sitä "laitetaan asunto myyntiin" rumbaa. Ehkä sitten kun mies on taas enemmän kotona, saamme asian hoidettua. Mutta siitähän ei ole mitään takuita, että uusi välittäjä muuttaisi mitään. Pahimmassa tapauksessa istun tämän asunnon keittiössä vuoden päästäkin ja avaudun teille, koska asunto on vieläkin myymättä.



Parhaimmassa tapauksessa taas istun uuden asuntomme keittiössä ja aivan uudessa kaupungissa.
Jos asiat menevät toivomallamme tavalla, mieheni voisi päästä Helsinkiin töihin ja me muuttaisimme sinne vuokralle. Tuntuu aivan hassulta haaveilla siitä, sillä vielä muutama vuosi sitten vannoin, etten ikinä enää muuttaisi kerrostaloon ja saatika sitten Helsinkiin.
Haaveet omakotitalosta on siis ainakin hetkeksi kuopattu. Viimeisen vuoden aikana olemme huomanneet, että pelkässä arjenpyörityksessä on aivan tarpeeksi hommia, emmekä tarvitse siihen enää mitään omakotitalon hommia viemään kaikkea vapaa-aikaa. Ehkä sen aika on joskus myöhemmin.

Toivon, että viimeistään kesäkuussa tiedämme minne lähikuukaudet meidät vievät vai vievätkö minnekkään. Ja käykö lopulta niin, että minä ja Sofia asumme viikot kaksistaan Iittalassa ja mieheni tulee vain viikonlopuiksi kotiin. Vai laitammeko tämän asunnon vuokralle, jos se ei mene kaupaksi. Ilmassa on liikaa "jos"-sanoja, nyt ei auta muu kuin olla toiveikas ja kärsivällinen.

1 kommentti:

  1. Vaihtakaa välittäjää, laskekaan vähän hintaa. Millaiset kuvat ilmoituksessa on? Asunnot kyllä kiertää nyt huonosti. Ja kyllä, itse kaipaan tämän "emme ikinä pääse edes aloittamaan homeremonttia helvetin" sijaan kerrostaloa ja juurikin jonkun kaupungin keskustassa liikuntakeskuksen ja puistojen läheisyydestä. Mutta EHKÄ tämä tunne menee ohi parissa vuodessa, sillä niistä taloista vasta heikkoa onkin eroon päästä... Dah.

    VastaaPoista