4/29/2015

Äiti anna maitoa

Mitä minulle tulee mieleen sanasta taaperoimettäjä? No kirjaviin haaremihousuihin ja löysään pellavapaitaan pukeutunut nutturapää, jonka helmoissa pyörii muutama alle 4-vuotias ja kaikki rynnivät äidin syliin ja ottamaan maitohörpyt. En tiedä mistä tuollainen mielikuva on syntynyt, luultavasti se on syntynyt muistoistani ja mielikuvituksestani. Kun olin nuorempana harjoittelussa avoimessa päiväkodissa, siellä eräs nainen imetti vauvaansa ja ehkä myös kolmevuotiasta taaperoaan, en voi olla asiasta täysin varma. Mutta jo silloin tiesin, että tahdon imettää lastani ja teen kaikkeni, että imetys onnistuisi sekä jatkuisi mahdollisimman pitkään. Tuo nainen vuosien takaa on tietämättään vaikuttanut paljon minun elämääni ja jos voisin haluaisin kiittää häntä.
Imetyksen alku oli hankala, raskas ja välillä en tehnyt päivän aikana muuta kuin imetin. Olen itkenyt varmasti viikkoja imetyksen takia. Kaikki oli kuitenkin sen arvoista.
Nyt minä olen ollut taaperoimettäjä pian jo kahden kuukauden verran. Miksi lopettaa kun se sujuu ja on tärkeä asia lapselleni sekä minulle. Tiedän myös olevani etuoikeutettu, minun ei tarvitse lopettaa imetystä esim, töihin menon takia.
Imettäminen on ollut tärkeää myös Sofian huonon ruokahalun takia, hampaita tehdessä tytölle ei oikein kelpaa muu kuin maito. Flunssassa ja vatsataudissakin maito on ollut se ainoa mikä maistuu.
Toki joskus tulee hetkiä, jolloin en jaksaisi olla maitobaari. Joskus haluaisin vaan istua rauhassa sohvalla, ilman että tyttö tulee repimään paitaani. Myös julkisillapaikoilla on hieman kiusallista kun tyttö nostelee paitaani.



Miten ihmiset sitten ovat suhtautuneet pitkään jatkuneeseen imetykseeni. Lähipiiristäni se on varmasti täysin normaalia, mutta on myös kavereita ja tuttavia, joita imetys selvästi hieman häiritsee ja on ehkä häirinnyt Sofian vauva-ajasta lähtien.
Muistan vieläkin kun eräs heistä tokaisi Sofian ollessa 7-kuukautta "vieläkö sä imetät?" taisin vastata jotain "juu vielä ja ajattelin jatkaa vielä pitkään."
Olen saanut jo kaupungilla pitkiä katseita, kun olen nostanut jo kävelevän lapsen rinnalle ruokailemaan. Kukaan ei tosin ole uskaltanut tulla paheksumaan asiaa päin naamaa ja voihan olla, että kaikki katseet eivät ole olleet tuomitsevia. Sofia tosin on niin pienikokoinen, että ihmiset luulevat häntä usein paljon nuoremmaksi.
Neuvolassa imettämiseeni on suhtauduttu hyvin, joka kerta terveydenhoitaja kysyy: imetätkö? ja minä vastaan kyllä. Sen enemmän asiaa ei olla yleensä puitu, joskus hoitaja on kysynyt kuinka monta kertaa päivässä Sofia käy rinnalla. Olen tyytyväinen, että kukaan ei ole ehdottanut minua luopumaan imetyksestä.

Mielestäni jokainen joka pitää taaperoimetystä outona tai lapselle haitallisena voisi tutustua faktoihin. Äidinmaito on aina lapselle hyvää ravintoa. Eikä tissillä olo tee kenestäkään lapsesta lellittyä, eikä se myöskään tarkoita sitä, että lapsi ei voisi olla itsenäinen.
Uskon, että lapsi tietää kyllä itse milloin on valmis luopumaan rinnasta.


2 kommenttia:

  1. Oikein! Hienoa että uskallat imettää. Vain äiti tietää mikä on omalle lapselle parasta. Meidän mussukka täyttää 5 kk vapun jälkeen ja pari päivää sitten aloitettiin soseet. Tähän asti menty täysimetyksellä. Aion imettää ehkä vuoden ikään asti, jos se vain onnistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se menee. Hieno kuulla, että teilläkin on imetys sujunut hyvin :)
      Itsellänikin oli ajatus että imettäisin sinne vuoden ikään saakka, mutta näin se vain jatkui kuin itsestään. Sofialla onneksi tuli hampaatkin myöhään ja eipä tuota puremisintoakaan ole juuri ollut. Jotkuthan sitäkin pelkäävät taaperoimetyksessä.

      Poista