12/11/2014

Iloja ja suruja

Kai mä vielä osaan tämän homman, viime kerrasta on vierähtänyt monta tovia.
Elämä on tällä välillä niin ottanut kuin antanutkin.


Meidän rakas Jedi koiramme kuoli kauheissa merkeissä 17.11.
Päästin Jedin ilman hihnaa meidän etuovesta pissalle. Jedi huomasikin puskan takana liikettä ja juoksi innoissaan sinne. Siellä ei odottanutkaan kiva yllätys, vaan toinen isompi koira, joka nappasi Jedistä kiinni. Eikä tämä päästänyt irti ennenkuin Jedi oli kuollut.
Itse sain tapahtumasta henkisten arpien lisäksi koiran pureman käteen, se muistuttaa joka päivä tuosta kauheasta illasta. Mutta aika parantaa, itseni syyttelyn sijaan olen voinut antaa jo itselleni anteeksi tuon illan tapahtumat ja miettiä, että Jedillä on varmasti kaikki nyt hyvin. Silti edelleen päivittäin jokin asia muistuttaa tuosta ihanasta ystävästä ja tuo kyyneleet silmiin.




Mutta iloisiakin asioita on tapahtunut. Sofia kasvaa ja oppii koko ajan uutta. Ensin opittiin konttaamaan, sitten seisomaan tukea vasten, istumaan tuetta ja nyt otetaan jo hataria askelia kävelykärryn kanssa. Minä toivon, että hän ei ihan vielä lähtisi kävelemään. Toivon, että hän olisi vielä hetken sellainen pikkuinen vauva.
Pikkuinen hän kyllä on edelleen kooltaan. Kävimme tänään lastenlääkärillä ja 9kk mitat olivat 65,5cm ja 6560g. Sofiasta otetaan nyt varmuuden vuoksi verikokeet ja selvitetään, että pieni koko todellakin johtuu vain geeneistä. Näin lääkäri ainakin uskoi ja samoin me vanhemmat.
Kiinteitäkin Sofia on syönyt jo kolme kuukautta, välillä paremmin ja välillä huonommin. Ruokahalua on varmasti verottanut myös hampaiden puhkeaminen, mutta onneksi äidinmaito on maistunut.




Nyt olen päättänyt oman mielenterveyteni takia kirjoittaa tätä blogia aktiivisemmin. Tauon aikana huomasin kuinka tärkeää tämä on minulle.


10 kommenttia:

  1. Otan osaa, ymmärrän tunteesi siitä, kuinka kamala kokemus tuo on ollut ja miten kamalalla tavalla jouduit Jedistä luopumaan. Meillä on husky käynyt aran dreeverin kimppuun neljä kertaa (kaksi kertaa niin, että puri miestä käteen) ja varmasti seuraavalla kerralla lähtee dreeverillä henki. Toinen omakohtainen kokemus oli se, kun vanha koirani kuoli leikkauspöydälle. Traumaattista, kun ei uskonut moisen tapahtuvan. Jedillä on kuitenkin kaikki hyvin ja siellä se sinua katselee tähtien joukosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Välillä tuntuu, että maailma on niin epäreilu, mutta uskon että kaikella on kuitenkin tarkoituksensa.

      Poista
  2. Osanottoni. :( Hyvä kuitenkin, että päiviin mahtuu iloa Sofian myötä.

    VastaaPoista
  3. Voi kauhea mikä kohtalo!! Voimia <3

    VastaaPoista
  4. kamala kohtalo :( voimia <3

    VastaaPoista
  5. Voi kamala mikä kohtalo Jedillä... Rakkaan lemmikin kuolema on aina niin surullista.

    Pikkuinen ihminen siellä teilläkin ♥ Viime kirjoituksesta on tosiaan jo aikaa, sillä mä jo mietin seisomiskuvan nähdessäni, että herran jestas vastahan hän syntyi ja nyt jo kävelee!!?? Mutta ei nyt sentään ihan vielä kuitenkaan! :) Meidänkin beibistä otettiin verikokeet heti syntymän jälkeen, kun oli/on myös pikkuinen. Niistä ei kuitenkaan löytynyt mitään. Toivottavasti ei teilläkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä en olis toivonut tommosta lähtöä Jedille, mutta kyllä se mulle jotain opettikin...

      No hyvä, että teillä ei löytynyt mitään vikaa :) En mäkään osaa pelätä, että se mitään olisi. Eihän me kaikki voida mitään jättejä olla :)

      Poista