12/24/2014

24







 Hyvää ja stressitöntä joulua kaikille blogini lukijoille!

12/13/2014

Sokeriton humala

Reilu viisi viikko sitten minulle riitti. Puraisin kovaa toffeekarkkia ja samalla jotain rusahti suussani. Siellähän se ainakin tonnin edestä juurihoidettu hammas lohkesi.
Päätin, että ei enää sokeria minulle. Se ei ole aiheuttanut kuin harmia: mielialojen heittelyä, morkkista, fyysistä pahaa oloa ja hampaatkin ovat siitä kärsineet.
Hyvästi siis mehut, limut, karkit, hillot, jäätelö, ihanat kakut ja ennen kaikkea suklaa, se rakas Fazerin sininen. Pelkäsin kamalia vieroitusoireita, mutta kaikki sujuikin kivuttomasti. Pystyin jopa kiertämään kummipoikani herkullisen synttärikakun kaukaa.
En uskonut, että sokerin pois jättäminen antaisi minulle näin paljon. Korkeintaan ajattelin, että hampaani säästyisivät hammaspeikoilta. Mutta sen lisäksi mielialani eivät enää heittele (siis yhtä pahasti), vatsan turvotus on kadonnut (paitsi jos ahmin kaksinkäsin viljatuotteita) ja lisäksi olen laihtunut 2 kiloa kuin huomaamattani.
Mutta minun on kuitenkin myönnettävä, että olen sortunut sokeriin muutaman kerran. Vaivihkaa ostin ärrältä pätkiksen. Sen seurauksena sainkin mukavat vatsakivut. Itsenäisyyspäivänä taas en voinut vastustaa mieheni siskon tekemää kanelijuustokakkua. Se oli kyllä niin taivaallista, että söin muutaman palan.


Millä sitten olen korvannut herkut? No uusilla herkuilla tietenkin, raakasuklaalla, raakapatukoilla ja raakakekseillä.
Raakasuklaa on toki hintavaa verrattuna kaupan perussuklaaseen, mutta mielestäni raakasuklaata ei voi syödä kerralla niin paljon kuin maitosuklaata. Joten koko levyä ei jaksa ahtaa suuhunsa yhdeltä istumalta.
Ja onhan tuo raakasuklaa myös superterveellinen herkku, toisin kuin pitkälle prosessoitu maitosuklaa, joka on korkeintaan nähnyt vilauksen kaakaopavusta.
Sokerin suhteen en kuitenkaan ole täysin nollalinjalla. Syön esim ketsuppia, salaatinkastikkeita yms. joihin on lisätty sokeria. Koen, että niin pienissä määrissä sokeri ei tee minulle hallaa.
Olen syönyt myös raakasuklaita, joihin on lisätty kookossokeria, mutta ne ovat jo makuuni liian makeita ja imeliä. Esim kuvan Ombar suklaa on minulle aivan liian makeaa.
Olen tehnyt raakasuklaata myös itse ja yllätyin kuinka helppoa se olikaan. Puhumattakaan siitä herkullisesta mausta. Arvatkaas vaan mitä minä jakelen tänä vuonna ystäville ja sukulaisille joululahjaksi...

12/11/2014

Iloja ja suruja

Kai mä vielä osaan tämän homman, viime kerrasta on vierähtänyt monta tovia.
Elämä on tällä välillä niin ottanut kuin antanutkin.


Meidän rakas Jedi koiramme kuoli kauheissa merkeissä 17.11.
Päästin Jedin ilman hihnaa meidän etuovesta pissalle. Jedi huomasikin puskan takana liikettä ja juoksi innoissaan sinne. Siellä ei odottanutkaan kiva yllätys, vaan toinen isompi koira, joka nappasi Jedistä kiinni. Eikä tämä päästänyt irti ennenkuin Jedi oli kuollut.
Itse sain tapahtumasta henkisten arpien lisäksi koiran pureman käteen, se muistuttaa joka päivä tuosta kauheasta illasta. Mutta aika parantaa, itseni syyttelyn sijaan olen voinut antaa jo itselleni anteeksi tuon illan tapahtumat ja miettiä, että Jedillä on varmasti kaikki nyt hyvin. Silti edelleen päivittäin jokin asia muistuttaa tuosta ihanasta ystävästä ja tuo kyyneleet silmiin.




Mutta iloisiakin asioita on tapahtunut. Sofia kasvaa ja oppii koko ajan uutta. Ensin opittiin konttaamaan, sitten seisomaan tukea vasten, istumaan tuetta ja nyt otetaan jo hataria askelia kävelykärryn kanssa. Minä toivon, että hän ei ihan vielä lähtisi kävelemään. Toivon, että hän olisi vielä hetken sellainen pikkuinen vauva.
Pikkuinen hän kyllä on edelleen kooltaan. Kävimme tänään lastenlääkärillä ja 9kk mitat olivat 65,5cm ja 6560g. Sofiasta otetaan nyt varmuuden vuoksi verikokeet ja selvitetään, että pieni koko todellakin johtuu vain geeneistä. Näin lääkäri ainakin uskoi ja samoin me vanhemmat.
Kiinteitäkin Sofia on syönyt jo kolme kuukautta, välillä paremmin ja välillä huonommin. Ruokahalua on varmasti verottanut myös hampaiden puhkeaminen, mutta onneksi äidinmaito on maistunut.




Nyt olen päättänyt oman mielenterveyteni takia kirjoittaa tätä blogia aktiivisemmin. Tauon aikana huomasin kuinka tärkeää tämä on minulle.