6/27/2014

Ei mee niinku elokuvissa...



Taas superpitkä blogihiljaisuus takana, päivät vaan menee ja päivät tulee. Mä imetän lasta, pyykkään, siivoan, lenkkeilytän koiria, kokkaan ja päivän päätteeksi tuntuu silti siltä, että en taaskaan saanut mitään tehtyä...Turhauttavaa. Lisäksi Pätkiksen tulevat ristäisetkin stressaa...
Eikä asioita paranna yhtään se, että olen nykyään todella hajamielinen. Nytkin mun kotiavaimet ovat olleet viikon kateissa. Enkä oikein tiedä enää asioista mitään, en edes muista milloin olisin viimeksi katsonut uutiset. Mutta sen kuulin tänään ohimennen uutisista, että asunnot menevät todella huonosti kaupaksi. Huomattu on, meidän kämppä on edelleen myynnissä. Kaikenlisäksi se mun (meidän) unelmatalon omistaja sanoi, että hän laittaa varmaan sen talon taas vuokralle, kun hänelle tulee siitä nyt turhia kuluja. Eli paskat siitäkin sitten. Mä olen niin pettynyt ja eilen jopa pillitin asiaa moneen kertaan. Olin jo ehtinyt kiintyä siihen taloon ja asuinalueeseen. Se oli just sitä mistä olin haaveillut. Mutta aina ei vaan palaset loksahda kohdalleen. Kyllä mä tiedän, että jossain on meillekkin se oikea talo ja ehkä vielä parempi kuin tämä olisi ollut.