4/24/2014

Yllättävän hyvä päivä





Jes huomenna on jo perjantai! Olen toista päivää vauvan kanssa kaksin kotona, koska mieheni on työreissussa. Onneksi osaan vielä nauraa ja repiä itselleni huumoria siitä, että Pätkis vetää kahdet niskapaskat peräkkäin ja paskantaa vielä hoitoalustalle, sekä samassa puklaa kaaressa ja lorottaa vielä kunnon pissat kaiken huipennukseksi. Tuollaisina hetkinä todellakin tuntuu, että kaksi kättä on liian vähän. Odotan huomista kuin kuuta nousevaa, jotta voin ojentaa Pätkiksen miehelleni ja syödä ihan rauhassa, ilman että nautinnollista ruokahetkeä säestää vauvan itku. Ja sen jälkeen voin rojahtaa sängylle, eikä kukaan vaadi minua vaihtamaan vaippaa tai syöttämään.

Tulevana sunnuntaina järjestetään Vanhassa Herttoniemessä pihakirppispäivä. Olimme siellä viime vuonna ensi kertaa ja tänäkin vuonna suuntaamme sinne. Suosittelen.


4/10/2014

Arki


Vielä kuukausi sitten en todellakaan osannut kuvitella kuinka paljon meidän arkemme muuttuisi vauvan synnyttyä. Eniten minua on yllättänyt se miten vähän minulla on oikeasti omaa aikaa. Kun omaa aikaa sitten on, on tehtävä valinta, luenko blogeja, teenkö ruokaa, siivoanko vai nukunko... Viime päivinä olen harrastanut paljon nukkumista ja silti olen todella väsynyt. Olen myös miettinyt blogini tulevaisuutta ja aion ehdottomasti jatkaa kirjoittamista. Mutta se on selvää, että näillä sivuilla tullaan näkeemään myös juttuja meidän Pätkiksestä. Siis silloin harvoin kuin minulla on aikaa kirjoittaa mitään...

Olen myös yllättynyt siitä kuinka paljon imettäminen vie aikaa. Illat ovat yhtä tuskaa kun Pätkis tahtoisi syödä monta tuntia putkeen. Korvikkeeseen on siis ollut pakko turvautua, koska minulta ei vaan tule niin paljon maitoa.
Pätkis viihtyy nykyään hyvin vain sylissä tai sitten turvakaukalossa tai rattaissa. Paapan tilaama Vaavisänky ei kelpaa ollenkaan. Mies ja koirat ovatkin saaneet siirtyä sohvalle nukkumaan kun me olemme Pätkiksen kanssa vallanneet sängyn. Siinä vieressä tyttö nukkuu jopa 4-5 tuntia yhteen putkeen. Vielä raskausaikana olin sitä mieltä, että en todellakaan uskaltaisi nukkua vauvan vieressä, pelkäsin että liiskaisin hänet. Mutta nyt yllätys kyllä nukun paljon paremmin itsekkin kun Pätkis tuhisee siinä vieressä. Yhdessä nukkuminen tuntuu niin luonnolliselta.


Koirat ovat suhtautuneet Pätkikseen hyvin. Jedi ei oikein välitä koko vauvasta, mutta Buffy taas välittää vähän liikaakin. Pätkis onkin jo monta kertaa saanut Buffylta märkiä pusuja. Onneksi tyttö ei ole moksiskaan, pusut saavat vain hymyn hänen huulilleen.