2/28/2014

Sairaalasukat







Helmikuun viimeinen päivä ja täällä ollaan vielä yhtenä kappaleena, laskettuun aikaan on enää viikko. Katselin yhtenä päivänä Yle Femmalta Apua, meille tulee vauva-ohjelmaa ja huomasin yhä ajattelevani, että ei hitto, ei minusta tuollaista pientä ihmistä vaan voi syntyä.
Meidän vauvaa on seurailtu koko raskausajan tarkkaan pienen kokonsa takia. Kävimme maanantaina ultrassa ja vauvan painoarvio 2400g ja lasketun ajan arvio oli 2500g.
Seuraava käynti on 6.3 eli päivää ennen laskettua aikaa. Pelkään, että ne haluavat ensi kerralla käynnistää synnytyksen. Viime käynnilläkin yksi lääkäri oli jo valmis käynnistämään, itse en ymmärrä miksi, kun minulla ja vauvalla on kaikki hyvin. Kai se on vaan se pieni koko.

No jokatapauksessa jännityksellä odotan ensi viikkoa ja sairaalakassi lähtee varmasti mukaan. Vielä pitäisi tehdä villasukat valmiiksi ja heittää kassiin. En todellakaan voisi kuvitella käyttäväni niitä sairaalan sukkia, ne on niin hirveitä. Villasukat on siis ihan ehdottomat, muilla tavaroilla ei ole niin väliä.
Itselläni on sellainen tunne, että Pätkis ei synny vielä muutamaan viikkoon. Olisin kyllä jo valmis synnyttämään. Olo alkaa olemaan tukala, nukun huonosti ja selkäkin on aivan hajalla.
Viime yö oli aivan hirveä, koska Pätkis potki mua kolme tuntia ja piti korkeintaan 10 minuutin taukoja. Olisipa ensi yö parempi.

2/11/2014

Taistelu kalkkia vastaan



Minulla on sama fiilis kuin meidän Buffylla tuossa kuvassa. Olen aivan uupunut. Olen hinkannut ja jynssännyt. Käyttänyt kymmeniä eri aineita. Mutta siinä se vaan on ja pysyy, pinttynyt kalkki. Olen käynyt tätä taistelua pian kaksi vuotta.
En saa meidän kylppärin lattiaa millään puhtaaksi. Ärsyttää!

Ainakin näitä olen jo testannut:
- Cillit bang
- Kalkinpoistaja
- Perus yleispuhdistusaine
- Coca-Cola
- Hammastahna
- Sitruuna
- Ruokasooda
- Ihmesieni
- Saunan tehopesu
- Höyrypesuri
- Auton pesuaine

Tänään testasin tuota auton pesuainetta ja siitä näytti olevan kolmen kerran jälkeen jotain pientä apua. Enempää en voinut jynssätä, sillä tuo kyykistely ja konttailu sai mukavia supistuksia aikaan. Miehestä ei ole mitään apua, koska häntä tuollaiset "pikkujutut" eivät häiritse. Minulle tuo "pikkujuttu" on hyvin iso juttu ja se tekee muuten siististä kylppäristä todella likaisen ja epäsiistin oloisen.
Seuraavaksi meinasin testata puhdistuskiveä tai sitten räjäytän vain koko lattian.
Jos joskus tekisin kylppärirempan, suojaisin ihan ehdottomasti kylpyhuoneen uudet laatat sille tarkoitetulla aineella. Se varmaankin säästää tämmöiseltä vaivalta. Ja pesisin myöskin niitä laattoja useammin, luulen että kotimme edellisiltä omistajilta se on "vähän" jäänyt.
Mutta vinkkejä pinttyneen kalkin poistoon saa antaa.

2/04/2014

Vauvan makuupussi


Ennen: 
 
 
 Jälkeen:






Jes olen niin ylpeä itsestäni! Sainkin kuin sainkin makuupussin päällystettyä ennen Pätkiksen syntymää. Kangas on vanha retroverho, joka on viimeksi roikkunut edellisessä kodissamme. Tähän kotiin verhot olivat kuitenkin liian lyhyet, joten uskalsin tuhota toisen niistä tähän tarkoitukseen.
Makuupussin sain ilmaiseksi facebookin paikalliselta lastentarvikekirppikseltä. 
Ompeluhommia olisi vieläkin: pinnasängyn reunapehmuste on viimeistelyä vaille valmis, mutta kokonaan aloittamatta ovat vielä peitto, jossa vauva voi pötkötellä lattialla sekä vaunusuoja. Ja kyllähän mä kuvittelen vielä jonkun peitonkin virkkaavani...

2/02/2014

Yövalo vauvalle

Lähes kaikki vauvahankinnat on nyt tehty ja suurin osa on ostettu käytettynä. Mieleistä yövaloa ei kuitenkaan löytynyt käytettynä eikä Ikeankaan halvasta valikoimasta löytynyt sopivaa.


 1.Zzzoolight Norsu valaisin  2.Heico iso sienilamppu  3.Heico sienilamppu  4.Heico pupulamppu

Sieni, pupu vai norsu..? Siinä vasta pulma. Minulle kelpaisi jokainen. Mieheni kelpuutti vain yhden; norsun, joka on kyllä kieltämättä minunkin lempparini. Se menee jossain vaiheessa hankintaan.
Ihan heti yövaloa ei välttämättä tarvita, sillä Pätkis tulee nukkumaan ainakin ensimmäiset puoli vuotta meidän kanssamme makuuhuoneessamme. Tietysti se voisi olla kätevä jo meidänkin makkarissa, sillä öisin pitää kuitenkin heräillä syöttämään, eikä itseänikään innosta katsella kirkasta valoa keskellä yötä.

2/01/2014

Tattari raakapuuro

Minusta on tullut puurohullu. Päivä ei lähde kunnolla käyntiin ilman lautasellista puuroa. Arkisin keitän itselleni kaurapuuroa, jonka sekaan heitän yleensä mustikoita ja banaania. Mutta näin viikonloppusin on kiva kokeilla myös jotain uutta.



Raakapuuro tattarista 2:lle

- 2 dl kokonaisia tattarisuurimoita
- ½ dl pähkinöitä esim. cashewpähkinöitä
- 1 banaani
- 2 dl mustikoita
- 1½ karpaloita
- 1-2 dl luonnonjugurttia
- hunajaa
- pieni ripaus suolaa

Huuhdo tattarisuurimot ja laita ne veteen ja jääkaappiin likoamaan, mielellään yön yli. Huuhdo suurimot vielä aamulla uudestaan.
Murskaa suurimot ja pähkinät tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.
Sulata marjat. Muussaa ja sekoita kaikki loput ainekset suurimoiden sekaan. Säästä osa marjoista puuron päälle. Lisää tarvittaessa hieman vettä, jos puuro tuntuu liian tönköltä omaan makuusi.
Mausta oman makusi mukaan hunajalla.

Vaihtelua

Mua kyllästyttää meidän olohuone, se on niin nähty. Tahtoisin uudet verhot ja sohvatyynyt. Tahdon vaihtelua, johan noita verhoja on kohta jo kaksi vuotta katseltu. Miehestäni tämmönen muutoksen halu on outoa. Miksi muuttamaan asioita jos joku toimii jo hyvin. Joo toimii, mutta minä kaipaan vaihtelua. En voi muuttaa mitään "suurempaa" kodissamme ilman, että mies menettää sen takia yöunensa. "Miksi sun piti siirtää sitä lehtikoria kun se oli ihan hyvä siinä edellisessä paikassa?" hän ihmettelee. En siis siirtele mitään, mieheni mielenterveyden takia. En edes lehtikoria vaikka mieli tekisi.








No jos kodin sisustuksessa ei tapahdu mitään muutoksia lähiaikoina, niin meidän elämässä muuten ainakin tapahtuu ja pian. Laskettuun aikaan on alle viisi viikkoa. Tuleva pelottaa ja jopa hieman ahdistaa. Tiedän että kaikki tulee muuttumaan niin paljon. Sitten ei voi lähteä noin vain kaupassa käymään eikä koirien kanssa lenkille. Ja on koko ajan vastuussa toisesta ihmisestä. 

Alkuraskaudessa näin itseni tulevaisuudessa jonain superäitini, jolta hoituu kaikki. Mutta nyt se kuvitelma on haihtunut. Ja nyt näen itseni pyörimässä ympyrää ja ihmettelemässä miten ihmeessä jaksan ja pystyn hoitamaan kaiken.
Tässä vielä niitä ihania ja kannustavia lauseita, joita olen kuullut (pienten lasten vanhemmilta):
"Sitten kun vauva on syntynyt sulla ei enää omaa aikaa"
"Sua väsyttää vaan koko ajan"
"Teidän parisuhde kuolee hetkeksi tai sitten ihan lopullisesti"
"Et sä niitä kestovaippoja jaksa kauan pestä ja siirryt sitten suosiolla niihin kertiksiin"
"Mutta on ne omat lapset silti niin ihania, vaikka mä en olekkaan jaksanut käydä suihkussa viikkoon tai ehtinyt syödä mitään tänään"