12/24/2014

24







 Hyvää ja stressitöntä joulua kaikille blogini lukijoille!

12/13/2014

Sokeriton humala

Reilu viisi viikko sitten minulle riitti. Puraisin kovaa toffeekarkkia ja samalla jotain rusahti suussani. Siellähän se ainakin tonnin edestä juurihoidettu hammas lohkesi.
Päätin, että ei enää sokeria minulle. Se ei ole aiheuttanut kuin harmia: mielialojen heittelyä, morkkista, fyysistä pahaa oloa ja hampaatkin ovat siitä kärsineet.
Hyvästi siis mehut, limut, karkit, hillot, jäätelö, ihanat kakut ja ennen kaikkea suklaa, se rakas Fazerin sininen. Pelkäsin kamalia vieroitusoireita, mutta kaikki sujuikin kivuttomasti. Pystyin jopa kiertämään kummipoikani herkullisen synttärikakun kaukaa.
En uskonut, että sokerin pois jättäminen antaisi minulle näin paljon. Korkeintaan ajattelin, että hampaani säästyisivät hammaspeikoilta. Mutta sen lisäksi mielialani eivät enää heittele (siis yhtä pahasti), vatsan turvotus on kadonnut (paitsi jos ahmin kaksinkäsin viljatuotteita) ja lisäksi olen laihtunut 2 kiloa kuin huomaamattani.
Mutta minun on kuitenkin myönnettävä, että olen sortunut sokeriin muutaman kerran. Vaivihkaa ostin ärrältä pätkiksen. Sen seurauksena sainkin mukavat vatsakivut. Itsenäisyyspäivänä taas en voinut vastustaa mieheni siskon tekemää kanelijuustokakkua. Se oli kyllä niin taivaallista, että söin muutaman palan.


Millä sitten olen korvannut herkut? No uusilla herkuilla tietenkin, raakasuklaalla, raakapatukoilla ja raakakekseillä.
Raakasuklaa on toki hintavaa verrattuna kaupan perussuklaaseen, mutta mielestäni raakasuklaata ei voi syödä kerralla niin paljon kuin maitosuklaata. Joten koko levyä ei jaksa ahtaa suuhunsa yhdeltä istumalta.
Ja onhan tuo raakasuklaa myös superterveellinen herkku, toisin kuin pitkälle prosessoitu maitosuklaa, joka on korkeintaan nähnyt vilauksen kaakaopavusta.
Sokerin suhteen en kuitenkaan ole täysin nollalinjalla. Syön esim ketsuppia, salaatinkastikkeita yms. joihin on lisätty sokeria. Koen, että niin pienissä määrissä sokeri ei tee minulle hallaa.
Olen syönyt myös raakasuklaita, joihin on lisätty kookossokeria, mutta ne ovat jo makuuni liian makeita ja imeliä. Esim kuvan Ombar suklaa on minulle aivan liian makeaa.
Olen tehnyt raakasuklaata myös itse ja yllätyin kuinka helppoa se olikaan. Puhumattakaan siitä herkullisesta mausta. Arvatkaas vaan mitä minä jakelen tänä vuonna ystäville ja sukulaisille joululahjaksi...

12/11/2014

Iloja ja suruja

Kai mä vielä osaan tämän homman, viime kerrasta on vierähtänyt monta tovia.
Elämä on tällä välillä niin ottanut kuin antanutkin.


Meidän rakas Jedi koiramme kuoli kauheissa merkeissä 17.11.
Päästin Jedin ilman hihnaa meidän etuovesta pissalle. Jedi huomasikin puskan takana liikettä ja juoksi innoissaan sinne. Siellä ei odottanutkaan kiva yllätys, vaan toinen isompi koira, joka nappasi Jedistä kiinni. Eikä tämä päästänyt irti ennenkuin Jedi oli kuollut.
Itse sain tapahtumasta henkisten arpien lisäksi koiran pureman käteen, se muistuttaa joka päivä tuosta kauheasta illasta. Mutta aika parantaa, itseni syyttelyn sijaan olen voinut antaa jo itselleni anteeksi tuon illan tapahtumat ja miettiä, että Jedillä on varmasti kaikki nyt hyvin. Silti edelleen päivittäin jokin asia muistuttaa tuosta ihanasta ystävästä ja tuo kyyneleet silmiin.




Mutta iloisiakin asioita on tapahtunut. Sofia kasvaa ja oppii koko ajan uutta. Ensin opittiin konttaamaan, sitten seisomaan tukea vasten, istumaan tuetta ja nyt otetaan jo hataria askelia kävelykärryn kanssa. Minä toivon, että hän ei ihan vielä lähtisi kävelemään. Toivon, että hän olisi vielä hetken sellainen pikkuinen vauva.
Pikkuinen hän kyllä on edelleen kooltaan. Kävimme tänään lastenlääkärillä ja 9kk mitat olivat 65,5cm ja 6560g. Sofiasta otetaan nyt varmuuden vuoksi verikokeet ja selvitetään, että pieni koko todellakin johtuu vain geeneistä. Näin lääkäri ainakin uskoi ja samoin me vanhemmat.
Kiinteitäkin Sofia on syönyt jo kolme kuukautta, välillä paremmin ja välillä huonommin. Ruokahalua on varmasti verottanut myös hampaiden puhkeaminen, mutta onneksi äidinmaito on maistunut.




Nyt olen päättänyt oman mielenterveyteni takia kirjoittaa tätä blogia aktiivisemmin. Tauon aikana huomasin kuinka tärkeää tämä on minulle.


7/25/2014

Hänellä on nimi



 Meidän pikkuinen sai nimensä 13 päivä heinäkuuta. Tai siis ei hän enää mikään niin pikkuinen ole, tuollainen päälle viisi kiloinen ja 57 senttinen. Likka ihan kasvaa silmissä ja oppii koko ajan uutta. Kun katseensa kääntää, on hän jo kääntynyt selältä vatsalleen ja yrittää kovasti päästä eteenpäin. Onneksi ryöminen ei vielä ihan luonnistu. Nautin vielä hetken siitä, kun ei tarvitse koko ajan olla katsomassa perään. Sofia on jo 4 ja puoli kuukautta vanha, en voi millään uskoa sitä...Vastahan mä sen tänne maailmaan ähelsin.


Mutta te haluatte varmaan tietää minkä niminen tytöstä tuli. Hän on Sofia Eeva Inkivääri.
Sofia tulee mummini toisesta nimestä. Eeva taas oli mieheni edesmenneen äidin nimi eli siis Sofian mummin. Inkivääri taas on mieheni keksimä. Raskausaikana teimme kanakormaa, johon tulee inkivääriä ja mies sitten heitti, että eikö Inkivääri olisi hyvä nimi tytölle. Minä ihastuin ehdotukseen heti. Nimi piti ennen kastamista hyväksyttää nimilautakunnalla ja onneksi se meni läpi. Meidän tyttö on nyt Suomen ensimmäinen Inkivääri.

7/19/2014

The matto lemmikki-ja lapsiperheeseen.

Olen varmaan tuhat kertaa kironnut mielessäni ja ehkä myös ääneen kaikki meidän olohuoneen edelliset matot. Molemmat matot oli tummia, joten meidän Jedin valkoiset karvat näkyi niissä todella hyvin. Yhdessä vaiheessa jopa imuroin olkkarin maton joka päivä niiden karvojen takia. Sitten ajattelin, että nyt riittää ja rupesin etsimään täydellistä mattoa. Keittiössä meillä on nykyään muovimatto, joka on aivan passeli siihen tilaan kun koirat mussuttaa siinä kanansiipiä ja mun kokkailuissa lentää lattialle millon mitäkin. Muovimattoa en kuitenkaan olkkariin halunnut ja onneksi löysinkin täydellisen maton Hobby hallista. Maton raidat eivät olleet niin kirkkaat kuin kuvittelin, mutta tyytyväinen olen silti hankintaani. Matto on villaa ja todella ihanan tuntunen jalan alla. Ja mikä tärkeintä siinä ei näy koiran karvat. Lisäksi kirjava väritys toimii, jos koira tai lapsi sattuu oksentamaan matolle, sinne se hukkuu värien sekaan. Täydellinen matto.





6/27/2014

Ei mee niinku elokuvissa...



Taas superpitkä blogihiljaisuus takana, päivät vaan menee ja päivät tulee. Mä imetän lasta, pyykkään, siivoan, lenkkeilytän koiria, kokkaan ja päivän päätteeksi tuntuu silti siltä, että en taaskaan saanut mitään tehtyä...Turhauttavaa. Lisäksi Pätkiksen tulevat ristäisetkin stressaa...
Eikä asioita paranna yhtään se, että olen nykyään todella hajamielinen. Nytkin mun kotiavaimet ovat olleet viikon kateissa. Enkä oikein tiedä enää asioista mitään, en edes muista milloin olisin viimeksi katsonut uutiset. Mutta sen kuulin tänään ohimennen uutisista, että asunnot menevät todella huonosti kaupaksi. Huomattu on, meidän kämppä on edelleen myynnissä. Kaikenlisäksi se mun (meidän) unelmatalon omistaja sanoi, että hän laittaa varmaan sen talon taas vuokralle, kun hänelle tulee siitä nyt turhia kuluja. Eli paskat siitäkin sitten. Mä olen niin pettynyt ja eilen jopa pillitin asiaa moneen kertaan. Olin jo ehtinyt kiintyä siihen taloon ja asuinalueeseen. Se oli just sitä mistä olin haaveillut. Mutta aina ei vaan palaset loksahda kohdalleen. Kyllä mä tiedän, että jossain on meillekkin se oikea talo ja ehkä vielä parempi kuin tämä olisi ollut.


5/28/2014

Arvonnan voittaja



Kiitos kaikille arvontaani osallistuneille. Vihdoin ja viimein arvonta on suoritettu. "Onnettarena" toimi mieheni ja voittaja on...
Athena. Onnea voittajalle, laitan sinulle pian sähköpostia.



Viime päivät ovat olleet taas aika hektisiä, eikä sitä kuuluisaa omaa aikaa tunnu oikein löytyvän.
Iso kiitos tsemppauksista, joita olitte viime postaukseeni jättäneet. Niitä lukiessa tuli oikeasti hyvä mieli. Pätkis ei onneksi kärsi koliikista, mutta nyt epäilemme, että hänellä olisi refluksia tai allergiaa. Sen verran itkuista ja tuskaista on Pätkiksen olo välillä. Peukut kuitenkin pystyyn ettei olisi kumpaakaan.

5/19/2014

Missä olet aurinko...(ja arvontamuistutus)



Ulkona paistaa aurinko, mutta mun sisäinen aurinko on täysin hukassa. Pätkis itkee vatsakipujaan ja raivoaa rinnalla, tekee mieli itkeä itsekkin. Yritän olla positiivinen, mutta se on todella vaikeeta. Tiesin, että elämä vauvan syntymän jälkeen tulee olemaan vaikeaa, mutta tätä en kuitenkaan osannut kuvitella. Miehen kanssa sukset on ristissä koko ajan, minä mäkätän ja mies vastaa takaisin samalla mitalla. Kumpikin on väsynyt ja kumpikin tietää sen. Tässä sitä parisuhteen kestävyyttä nyt testataan ja kunnolla.
Pakko tässä on kai vain yrittää muuttua ja hyväksyä se, että elämä on nyt ja tässä. Ei vain tule enää päiviä, jolloin voisin nukkua iltaan ja löhöillä lopun päivää tekemättä mitään.  Mennyt on mennyttä ja nyt on nyt. Ehkä se aurinko näyttäytyy pian minullekkin.

Vielä olisi muuten muutama tunti aikaa osallistua arvontaani. TÄSTÄ pääset sinne.

5/16/2014

Myynnissä





Kuinka monella keskellä olohuonetta tai makkaria komeilee pyykkiteline? Meillä katseenvangitsijana toimii siivellinen malli ja se vierailee olkkarissa noin joka toinen päivä.
Kyllä se pesuhuoneeseenkin mahtuisi, mutta pyykit vaan kuivaa nopeammin ilmalämpöpumpun alla, joka vieläkin lämmittää kämppää. Toivottavasti senkin voisi kohta säätää lämmityksen sijaan viilennykselle.

Meidän asuntomme on vihdoinkin myynnissä TÄÄLLÄ. Olemme siis askeleen lähempänä ihka oikeaa kodinhoitohuonetta, jossa pyykit voi kuivattaa, mankeloida ja viikata.

Vielä on muutama päivä aikaa osallistua arvontaani. Sinne pääset TÄSTÄ.

5/09/2014

Käyvätkö unelmat toteen...

Olen haaveillut omasta talosta jo pitkään. Olen kuvitellut pihalle perunamaan, vanhoja omenapuita ja niiden alle mukavan penkin, jossa voin rauhassa lukea hyvää kirjaa. Omenapuiden väliin ripustetussa riippukeinussa mieheni siemailee rentoutuneena kylmää juomaa. Koirat sekä lapsi kirmaavat iloisena omalla pihalla. Ja nähnyt itseni kulkemassa villasukissa kesälläkin, sillä vanhat puulattiat vaan ovat hieman vilposia. 


Löysimme mieheni kanssa muutama viikko sitten molempien mieleen olevan talon. Mieheni vannoi minulle vielä vuosi sitten, ettei ikinä suostuisi ostamaan rintamiestaloa, lähes kaikki muu kävisi.
Ja kuinkas sitten lopulta kävikään, me teimme eilen tarjouksen rintamiestalosta ja se meni läpi.
Fiilis on aivan mahtava, tosin nykyinen kämppä pitäisi saada vielä kaupaksi ennen kuin pääsemme pakkaamaan kamamme ja muuttamaan takaisin Hämeenlinnaan. 
Olen kyllä tykännyt asua Iittalassa todella paljon. Pidän siitä, että vieraat ihmiset moikkailee ja etenkin siitä, että kaupassa voi käydä pöllähtäneen näköisenä ja rikkinäisissä verkkareissa. Mutta julkinen liikenne täällä on surkeaa, vaikka ollaankin radanvarressa, junia vaan kulkee todella huonosti.

Mahdollinen tuleva talomme sijaitsee Hämeenlinnassa todella kivalla paikalla ja kaikki palvelut ovat lähellä. Itse talossa hommaa riittää, salaojat pitäisi tehdä ja sen jälkeen kellarikerrosta uusia. Edellinen asukas on myös laittanut lattiaan halvat laminaatit, joista pitäisi päästä eroon ja sopii vaan toivoa, että alta paljastuisi kunnon puulattia. Ideoita sisustuksen suhteen tulvii jo mieleeni, mutta yritän pitää pään kylmänä siihen asti jos ja kun saamme talon avaimet käsiimme. Tosin senkin jälkeen on parasta vielä toppuutella itseään, sillä remontista tulee varmasti sellainen parin vuoden projekti.

2-v synttäriarvonta

Blogini juhlii tänään syntymäpäiväänsä ja samoin tekee myös tämä ruudun takana istuva kirjoittaja. Mies yllättäen unohti syntymäpäiväni, mutta lahjan olin onneksi saanut jo etukäteen. Eilen pääsinkin jo testailemaan lahjaksi saamiani Hai-kumppareita.


Nyt itse asiaan eli arvontaan. Palkintona on Vallilan karkkipäivä tyynynpäällinen, Anno:n pieni purkki sekä lautasliinoja.

Arvonnan säännöt:
 Arvonta alkaa nyt ja päättyy 19.5 klo 24.00

1 arpa: Osallistut jättämällä kommentin. Anonyymit jättäkää myös s.postiosoitteenne.
2 arpa: Jos olet blogini lukija googlen kautta tai liityt lukijakseni nyt.
3 arpa: Jättämällä kommentin, liittymällä lukijaksi ja linkittämällä arvonnan blogissasi. (linkittäessä voit käyttää tämän postauksen kuvaa)

Onnea arvontaan!

5/07/2014

Itsetehty mobile

Mobile on vihdoinkin päässyt kattoon asti. Mobileprojektin aloitimme mieheni kanssa jo viime vuonna ja taaskaan ei kirosanoilta vältytty (mikä nyt on täysin normaalia, kun tekijöinä on kaksi hyvin lyhytpinnaista tyyppiä) Mobilen ohje löytyy täältä.



Pätkiksen huoneeseen on löytänyt tiensä myös karlsson:in fläppikello, josta minä ja mieheni olimme haaveilleet jo pitkään. Kello löytyi sattumalta alkuvuoden aleista. Ajan ja päivämäärän säätäminen tosin oli minulle aikomoista rakettitiedettä, mutta sekin onnistui lopulta. Pätkiksen huone on aikalailla sellainen kun sen haluaisinkin olevan eli värikäs ja täynnä katseltavaa. Voi vaan olla, ettei meidän likkamme pääse koskaan kunnolla leikkimään tässä huoneessa. Mutta enempää en paljasta, lisää tuosta aiheesta sitten seuraavassa postauksessa.








4/24/2014

Yllättävän hyvä päivä





Jes huomenna on jo perjantai! Olen toista päivää vauvan kanssa kaksin kotona, koska mieheni on työreissussa. Onneksi osaan vielä nauraa ja repiä itselleni huumoria siitä, että Pätkis vetää kahdet niskapaskat peräkkäin ja paskantaa vielä hoitoalustalle, sekä samassa puklaa kaaressa ja lorottaa vielä kunnon pissat kaiken huipennukseksi. Tuollaisina hetkinä todellakin tuntuu, että kaksi kättä on liian vähän. Odotan huomista kuin kuuta nousevaa, jotta voin ojentaa Pätkiksen miehelleni ja syödä ihan rauhassa, ilman että nautinnollista ruokahetkeä säestää vauvan itku. Ja sen jälkeen voin rojahtaa sängylle, eikä kukaan vaadi minua vaihtamaan vaippaa tai syöttämään.

Tulevana sunnuntaina järjestetään Vanhassa Herttoniemessä pihakirppispäivä. Olimme siellä viime vuonna ensi kertaa ja tänäkin vuonna suuntaamme sinne. Suosittelen.


4/10/2014

Arki


Vielä kuukausi sitten en todellakaan osannut kuvitella kuinka paljon meidän arkemme muuttuisi vauvan synnyttyä. Eniten minua on yllättänyt se miten vähän minulla on oikeasti omaa aikaa. Kun omaa aikaa sitten on, on tehtävä valinta, luenko blogeja, teenkö ruokaa, siivoanko vai nukunko... Viime päivinä olen harrastanut paljon nukkumista ja silti olen todella väsynyt. Olen myös miettinyt blogini tulevaisuutta ja aion ehdottomasti jatkaa kirjoittamista. Mutta se on selvää, että näillä sivuilla tullaan näkeemään myös juttuja meidän Pätkiksestä. Siis silloin harvoin kuin minulla on aikaa kirjoittaa mitään...

Olen myös yllättynyt siitä kuinka paljon imettäminen vie aikaa. Illat ovat yhtä tuskaa kun Pätkis tahtoisi syödä monta tuntia putkeen. Korvikkeeseen on siis ollut pakko turvautua, koska minulta ei vaan tule niin paljon maitoa.
Pätkis viihtyy nykyään hyvin vain sylissä tai sitten turvakaukalossa tai rattaissa. Paapan tilaama Vaavisänky ei kelpaa ollenkaan. Mies ja koirat ovatkin saaneet siirtyä sohvalle nukkumaan kun me olemme Pätkiksen kanssa vallanneet sängyn. Siinä vieressä tyttö nukkuu jopa 4-5 tuntia yhteen putkeen. Vielä raskausaikana olin sitä mieltä, että en todellakaan uskaltaisi nukkua vauvan vieressä, pelkäsin että liiskaisin hänet. Mutta nyt yllätys kyllä nukun paljon paremmin itsekkin kun Pätkis tuhisee siinä vieressä. Yhdessä nukkuminen tuntuu niin luonnolliselta.


Koirat ovat suhtautuneet Pätkikseen hyvin. Jedi ei oikein välitä koko vauvasta, mutta Buffy taas välittää vähän liikaakin. Pätkis onkin jo monta kertaa saanut Buffylta märkiä pusuja. Onneksi tyttö ei ole moksiskaan, pusut saavat vain hymyn hänen huulilleen.

3/20/2014

Hän on täällä



Pätkis syntyi tähän maailmaan 9.3, muutama päivä lasketun ajan jälkeen. Tytöllä oli painoa 2320g ja pituutta "hurjat" 45,5cm. Pieni koko oli yllätys niin meille vanhemmille kuin kätilöillekkin, mutta Pätkis on täysin terve vauva pienikokoisuudestaan huolimatta.
Täällä ollaan hurjan onnellisia ja tietysti hieman väsyneitäkin...

2/28/2014

Sairaalasukat







Helmikuun viimeinen päivä ja täällä ollaan vielä yhtenä kappaleena, laskettuun aikaan on enää viikko. Katselin yhtenä päivänä Yle Femmalta Apua, meille tulee vauva-ohjelmaa ja huomasin yhä ajattelevani, että ei hitto, ei minusta tuollaista pientä ihmistä vaan voi syntyä.
Meidän vauvaa on seurailtu koko raskausajan tarkkaan pienen kokonsa takia. Kävimme maanantaina ultrassa ja vauvan painoarvio 2400g ja lasketun ajan arvio oli 2500g.
Seuraava käynti on 6.3 eli päivää ennen laskettua aikaa. Pelkään, että ne haluavat ensi kerralla käynnistää synnytyksen. Viime käynnilläkin yksi lääkäri oli jo valmis käynnistämään, itse en ymmärrä miksi, kun minulla ja vauvalla on kaikki hyvin. Kai se on vaan se pieni koko.

No jokatapauksessa jännityksellä odotan ensi viikkoa ja sairaalakassi lähtee varmasti mukaan. Vielä pitäisi tehdä villasukat valmiiksi ja heittää kassiin. En todellakaan voisi kuvitella käyttäväni niitä sairaalan sukkia, ne on niin hirveitä. Villasukat on siis ihan ehdottomat, muilla tavaroilla ei ole niin väliä.
Itselläni on sellainen tunne, että Pätkis ei synny vielä muutamaan viikkoon. Olisin kyllä jo valmis synnyttämään. Olo alkaa olemaan tukala, nukun huonosti ja selkäkin on aivan hajalla.
Viime yö oli aivan hirveä, koska Pätkis potki mua kolme tuntia ja piti korkeintaan 10 minuutin taukoja. Olisipa ensi yö parempi.

2/11/2014

Taistelu kalkkia vastaan



Minulla on sama fiilis kuin meidän Buffylla tuossa kuvassa. Olen aivan uupunut. Olen hinkannut ja jynssännyt. Käyttänyt kymmeniä eri aineita. Mutta siinä se vaan on ja pysyy, pinttynyt kalkki. Olen käynyt tätä taistelua pian kaksi vuotta.
En saa meidän kylppärin lattiaa millään puhtaaksi. Ärsyttää!

Ainakin näitä olen jo testannut:
- Cillit bang
- Kalkinpoistaja
- Perus yleispuhdistusaine
- Coca-Cola
- Hammastahna
- Sitruuna
- Ruokasooda
- Ihmesieni
- Saunan tehopesu
- Höyrypesuri
- Auton pesuaine

Tänään testasin tuota auton pesuainetta ja siitä näytti olevan kolmen kerran jälkeen jotain pientä apua. Enempää en voinut jynssätä, sillä tuo kyykistely ja konttailu sai mukavia supistuksia aikaan. Miehestä ei ole mitään apua, koska häntä tuollaiset "pikkujutut" eivät häiritse. Minulle tuo "pikkujuttu" on hyvin iso juttu ja se tekee muuten siististä kylppäristä todella likaisen ja epäsiistin oloisen.
Seuraavaksi meinasin testata puhdistuskiveä tai sitten räjäytän vain koko lattian.
Jos joskus tekisin kylppärirempan, suojaisin ihan ehdottomasti kylpyhuoneen uudet laatat sille tarkoitetulla aineella. Se varmaankin säästää tämmöiseltä vaivalta. Ja pesisin myöskin niitä laattoja useammin, luulen että kotimme edellisiltä omistajilta se on "vähän" jäänyt.
Mutta vinkkejä pinttyneen kalkin poistoon saa antaa.

2/04/2014

Vauvan makuupussi


Ennen: 
 
 
 Jälkeen:






Jes olen niin ylpeä itsestäni! Sainkin kuin sainkin makuupussin päällystettyä ennen Pätkiksen syntymää. Kangas on vanha retroverho, joka on viimeksi roikkunut edellisessä kodissamme. Tähän kotiin verhot olivat kuitenkin liian lyhyet, joten uskalsin tuhota toisen niistä tähän tarkoitukseen.
Makuupussin sain ilmaiseksi facebookin paikalliselta lastentarvikekirppikseltä. 
Ompeluhommia olisi vieläkin: pinnasängyn reunapehmuste on viimeistelyä vaille valmis, mutta kokonaan aloittamatta ovat vielä peitto, jossa vauva voi pötkötellä lattialla sekä vaunusuoja. Ja kyllähän mä kuvittelen vielä jonkun peitonkin virkkaavani...

2/02/2014

Yövalo vauvalle

Lähes kaikki vauvahankinnat on nyt tehty ja suurin osa on ostettu käytettynä. Mieleistä yövaloa ei kuitenkaan löytynyt käytettynä eikä Ikeankaan halvasta valikoimasta löytynyt sopivaa.


 1.Zzzoolight Norsu valaisin  2.Heico iso sienilamppu  3.Heico sienilamppu  4.Heico pupulamppu

Sieni, pupu vai norsu..? Siinä vasta pulma. Minulle kelpaisi jokainen. Mieheni kelpuutti vain yhden; norsun, joka on kyllä kieltämättä minunkin lempparini. Se menee jossain vaiheessa hankintaan.
Ihan heti yövaloa ei välttämättä tarvita, sillä Pätkis tulee nukkumaan ainakin ensimmäiset puoli vuotta meidän kanssamme makuuhuoneessamme. Tietysti se voisi olla kätevä jo meidänkin makkarissa, sillä öisin pitää kuitenkin heräillä syöttämään, eikä itseänikään innosta katsella kirkasta valoa keskellä yötä.

2/01/2014

Tattari raakapuuro

Minusta on tullut puurohullu. Päivä ei lähde kunnolla käyntiin ilman lautasellista puuroa. Arkisin keitän itselleni kaurapuuroa, jonka sekaan heitän yleensä mustikoita ja banaania. Mutta näin viikonloppusin on kiva kokeilla myös jotain uutta.



Raakapuuro tattarista 2:lle

- 2 dl kokonaisia tattarisuurimoita
- ½ dl pähkinöitä esim. cashewpähkinöitä
- 1 banaani
- 2 dl mustikoita
- 1½ karpaloita
- 1-2 dl luonnonjugurttia
- hunajaa
- pieni ripaus suolaa

Huuhdo tattarisuurimot ja laita ne veteen ja jääkaappiin likoamaan, mielellään yön yli. Huuhdo suurimot vielä aamulla uudestaan.
Murskaa suurimot ja pähkinät tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.
Sulata marjat. Muussaa ja sekoita kaikki loput ainekset suurimoiden sekaan. Säästä osa marjoista puuron päälle. Lisää tarvittaessa hieman vettä, jos puuro tuntuu liian tönköltä omaan makuusi.
Mausta oman makusi mukaan hunajalla.

Vaihtelua

Mua kyllästyttää meidän olohuone, se on niin nähty. Tahtoisin uudet verhot ja sohvatyynyt. Tahdon vaihtelua, johan noita verhoja on kohta jo kaksi vuotta katseltu. Miehestäni tämmönen muutoksen halu on outoa. Miksi muuttamaan asioita jos joku toimii jo hyvin. Joo toimii, mutta minä kaipaan vaihtelua. En voi muuttaa mitään "suurempaa" kodissamme ilman, että mies menettää sen takia yöunensa. "Miksi sun piti siirtää sitä lehtikoria kun se oli ihan hyvä siinä edellisessä paikassa?" hän ihmettelee. En siis siirtele mitään, mieheni mielenterveyden takia. En edes lehtikoria vaikka mieli tekisi.








No jos kodin sisustuksessa ei tapahdu mitään muutoksia lähiaikoina, niin meidän elämässä muuten ainakin tapahtuu ja pian. Laskettuun aikaan on alle viisi viikkoa. Tuleva pelottaa ja jopa hieman ahdistaa. Tiedän että kaikki tulee muuttumaan niin paljon. Sitten ei voi lähteä noin vain kaupassa käymään eikä koirien kanssa lenkille. Ja on koko ajan vastuussa toisesta ihmisestä. 

Alkuraskaudessa näin itseni tulevaisuudessa jonain superäitini, jolta hoituu kaikki. Mutta nyt se kuvitelma on haihtunut. Ja nyt näen itseni pyörimässä ympyrää ja ihmettelemässä miten ihmeessä jaksan ja pystyn hoitamaan kaiken.
Tässä vielä niitä ihania ja kannustavia lauseita, joita olen kuullut (pienten lasten vanhemmilta):
"Sitten kun vauva on syntynyt sulla ei enää omaa aikaa"
"Sua väsyttää vaan koko ajan"
"Teidän parisuhde kuolee hetkeksi tai sitten ihan lopullisesti"
"Et sä niitä kestovaippoja jaksa kauan pestä ja siirryt sitten suosiolla niihin kertiksiin"
"Mutta on ne omat lapset silti niin ihania, vaikka mä en olekkaan jaksanut käydä suihkussa viikkoon tai ehtinyt syödä mitään tänään"