11/03/2013

Tyttöjen ja poikien jutut

En ollut omasta mielestäni lapsena sellainen kovin tyttömäinen tyttö, vaikka joskus naamiaisiin pukeuduinkin prinsessaksi sekä tykkäsin leikkiä nukeilla ja barbeilla. Mutta yhtälailla pidin myös muovisotilaista ja autoista.
Itse jotenkin vieroksun sitä poika tyttö erottelua, jota aletaan harrastaa heti lapsen synnyttyä. Tytölle vaaleanpunaista ja pojalle vaaleansinistä. Pojille autot, tytöille prinsessat. Sukupuolisensitiivinen kasvatus kuulostaa siis minusta jossain määrin hyvältä. Haluan kuitenkin lapseni tietävän onko hän tyttö vai poika, sillä hän saisi sen kuitenkin aikanaan selville.
Olen ruvennut ajattelemaan tyttö-poika asiaa enemmän kun kävimme viime viikolla rakenneultrassa. Ultrassa kaikki näytti olevan niinkuin pitääkin ja kysyimme myös sukupuolta, ihan vaan mieheni ja minun äitini mieliksi. Ja minä olin jopa se joka sai asian kysyä. Mies ei saanut sanaa suustaan vaan tuijotti kätilöä hölmistynyt hymy huulillaan, kun tämä tiedusteli haluaisimmeko vielä kysyä tai tietää jotain.


Ja arvatkaas miten kävi...minun veikkaukseni meni vikaan eli tyyppi näytti vahvasti tytöltä.
Mieheni osui siis oikeaan ja hän oli tietenkin iloinen, että tyttö vaikutti terveeltä, mutta kysyi hieman pettyneenä etteikö nyt voisikaan hommata sitä autorataa.
No tottakai hän voi ostaa autoradan tytölleen. Olin itse nimittäin hyvin kateellinen lapsena, kun pikkuveljeni sai lahjaksi hienon autoradan, olisi sellainen minullekkin kelvannut barbin sijasta. Muistan myös olleeni hyvin iloinen kun sain itse eräs kerta lahjaksi prätkähiiren ja sille vielä prätkänkin.
Haluan, että myös meidän lapsemme leluista löytyy yhtälailla nukkeja ja autoja. Mutta aion kuitenkin pukea tyttöni mekkoon, mutta en vaaleanpunaiseen. Vielä pitää saada myös sukulaiset ymmärtämään, että en halua hukuttaa lastani vaaleanpunaiseen hattaraan.

7 kommenttia:

  1. Ihana kuva. :) Meillä 3vee tyttö pitää kovasti auto- ja junaleikeistä. Mutta pinkkiä ja hörsylää pitää hänen mielestään olla kaikki vaatteet ja pinnejä, pompuloita ja jopa kynsilakkaa on varustuksessa. Meillä on siis tällainen autoileva prinsessa täällä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taisin siis kanssa olla pienenä tuollainen autoileva prinsessa :)
      Kyllähän ne lapset rupeaa pakostakin jossain vaiheessa näyttämään mikä heitä kiinnostaa ja eipä niitä voi lähteä kieltämään, vaikka äiti tai isä ei pitäisikään pinkistä. Mutta kunhan ikinä ei tarvitsisi maalata huonetta vaaleanpunaiseksi niin olen tyytyväinen :)

      Poista
  2. Voi ihanaa! Mä olin itse aikamoinen poikatyttö. Varsinkin kaivinkoneet kiinnosti ja ne naapurin autoradat :) Taispa joskus tulla jopa riitaakin naapurinpoikien kanssa autoista tms. :D Ja kyllä, voisin sanoa olevani edelleenkin poikatyttö.. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) kyllä minäkin muistan usein tapelleeni pikkuveljeni kanssa kumpi saa ajaa hänen hienolla polkuautollaan. Ja minä taisin aina voittaa jos vanhemmat eivät olleet näkemässä. Voi mun veli-parkaa :)

      Poista
  3. dippainssi äiti11/06/2013

    onnea...tyttäret on ihania....kuin myös pojatkin. varhaiskasvattaja äitini aina sanoi, että sukupuolisuus on tärkeä osa identiteettiä ja eheäksi ihmiseksii kasvamista. nainen voi olla omanlaisensa nainen...hän on kuitenkin lapsen kantaja ja synnyttäjä, joka on iso osa naiseksi kasvamista synnytti sitten aikanaan lapsia tai ei. minusta on vapauttavaa olla nainen ettei tarvitse olla mies 8)... ja nainen voi tykätä koneista ja rakentamisesta ja silti olla naisellinen omalla tavallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Aivan totta kaikki sanomasi.

      Poista