11/30/2013

Jos mulla onni ois niin aivan varmasti sen kätkisin

Ajattelin nyt vaihteeksi kirjoittaa jotain positiivista. Viime aikoina on ollut aika rankkaa, etenkin veljeni sairastumisen takia. Veljelläni oli sydänlihastulehdus tai niin lääkärit ainakin epäilivät. Nyt veljelläni on kuitenkin kaikki hyvin ja olen siitä todella onnellinen ja huojentunut.


 Sekä tällä että viime viikolla olen kokenut jotain mitä en ole kokenut pitkään aikaan: Järjetöntä onnen- ja rauhantunnetta. Sellaista että sydän meinaa pakahtua. Tunnen löytäneeni sisältäni jonkinlaisen rauhan. Ehkä nämä tunteet johtuvat vain raskaudestani... En tiedä, mutta nautin tästä tunteesta.
Tuntuu, että minulla on kaikki mitä tarvitsen ja olen sinut koko maailman kanssa.
Alkuraskaudessa sain koko ajan pelätä, että jokin menisi vikaan. Olihan minulla takana niin monta keskenmenoa lyhyen ajan sisällä. Sitten pelkäsin, että vauvalla olisi jokin vakava vamma.
Enää en pelkää. Tiedän että lapsemme syntyy tähän maailmaan juuri sellaisena kuin on tarkoitettu.
Nyt aion nauttia olostani niin pitkään kuin voin, sillä varmasti minulle tulee se vaihe kun synnytys alkaa jännittämään tai jopa pelottamaan ja ahdistmaan.


Eilinen oli ihana päivä, vaikka minulla olikin kurja olo ja arvelin, että olen tulossa kipeäksi. Sainkin maata koko päivän sohvalla, kun mieheni lenkitti koiria ja hoiti ruokapuolen. Tänään flunssasta ei ole tietoakaan. Kerrankin minulla oli myös aikaa vain ja ainoastaan neuloa ja sainkin yhden joululahja villasukan valmiiksi.




Mieheni yllätti minut eilen aivan totaalisesti. Hän oli käynyt ostamassa askarteluhuopia ja ompeli omin kätösin meidän tulevalle vauvalle Pätkikselle mobilea. En ennen eilistä olisi uskonut, että hän pystyy moiseen. Oli kiva katsella kun hän niin rakkaudella ompeli sitä ja lopputuloksesta tuli aivan upea. Ehkä pääsen jo lähiaikoina esittelemään valmista mobilea teille.


                                     ♥ Rentouttavaa viikonloppua ♥

11/29/2013

Leffajulisteet







Tykkäämme mieheni kanssa Star Wars-leffoista, joten kun Etsyssä silmään osui nämä ihanuudet niin olihan ne pakko saada. Ovat tyyliltään paljon sopivammat meidän kotiin kuin perinteiset leffajulisteet.
Nolona voin myöntää aikoinani luulleeni Star Warsin ja Star Trekin olevan sama asia. Mutta sitten tapasin leffa-ja sarjahullun mieheni, joka sivisti minua. Kiitos hänelle siitä.

11/14/2013

Voi elämä



Olisipa mulla paljon positiivista ja iloista kerrottavaa, mutta eipä ole. Älä siis lue pidemmälle jos et jaksa lukea raskaana olevan huolia ja murheita.
Tämä viikko on ollut rankka, niin henkisesti kuin fyysisesti. Alaselkää särkee ja särky säteilee pohkeisiin sekä nilkkoihin. Jalat tuntuu painavan tonnin, onneksi ei sentään ole turvottanut. Eilen kaveriksi tuli myös omituinen rannekipu toiseen käteen, eikun jotain rannetukea siis ostamaan.
Närästys on myös jotain ihan kauheaa, ihmeen kauan se refluksitauti pysyikin kurissa.
Lisäksi olo on jotenkin vaan tosi väsynyt ja voimaton, energiaa ei vaan riitä samalla tavalla kuin ennen.
Kaikesta kivusta huolimatta olen kuitenkin onnellinen, että saan olla raskaana, vaikka se tuntuukin toisinaan hyvin raskaalta.
Tunteeni ovat myöskin heittelehtineet aika paljon, välillä voisin itkeä ja nauraa samaan aikaan.
Olen yrittänyt välttää liikaa stressiä, mutta tällä hetkellä se tuntuu olevan lähes mahdotonta, kun elämä tarjoaa TAAS sitä kuraa niskaan. Sunnuntaina pikkuveljeni joutui sairaalaan. Tiedän hänen olevan hyvässä hoidossa ja uskon sekä tiedän hänen paranevan, mutta silti on pakko hieman murehtia ja itkeä.
Toivoisin vain, että ensi vuosi olisi meidän perheessämme normaali. En toivo ruusuilla tanssimista, mutta yksi vuosi ilman sairasteluita olisi ihanaa. Muistan joskus teini-iässä ihmetelleeni, miksi vanhemmat ihmiset aina toivovat läheisilleen terveyttä ja onnea. Vasta viime vuosina olen sen ymmärtänyt, kukaan ei ole täällä ikuisesti. Se onkin syy miksi haluaisin yhä enemmän elää tässä hetkessä ja olla enemmän läsnä. Uskon, että oman lapseni myötä opin sitäkin taitoa vielä enemmän.

11/10/2013

Viledan mikrokuituliinat testissä

Pääsin Buzzadorin kautta testailemaan uusia Viledan mikrokuituisia siivousliinoja. Tunnustan olevani siivoushullu ja haluaisin, että meidän koti olisi aina tiptop. Mutta eihän se millään ole mahdollista kun kotoa löytyy mies sekä koirat, jotka sotkevat. Ja itsekkin syyllistyn toisinaan moiseen toimintaan.

Yhdeksi lempparikseni liinoista osoittautui Pad-liina, jolla voi pyyhkiä telkkarin ja tietokoneiden ruudut ilman puhdistusaineita.
Elämä helpottui kummasti kun ei tarvitse enää suihkia ruutuihin mitään.




Toinen lempparini on Universal-liina, jolla saa pölyt pyyhittyä loistavasti. Olen aiemmin käyttänyt jotain huonoa halpis liinaa, mutta tämä nyt tämä Viledan siivousliina tulee korvaaman sen.


Keittiöliinassa on kaksi puolta; pehmeä puoli irroittaa rasvaisen lian, kuivaa ja kiillottaa. Hankauspuoli taas irroittaa pinttyneen lian ja kerää murut. Tykkäsin tästäkin liinasta, mutta väri tuo miinuspisteitä, en vaan tykkää. Ja liina oli myös mielestäni turhan iso.


Kylpuhuoneen sieniliinassa on kaksi puolta, nukka puolella pestään ja toisella puolella kuivataan kiilloitetaan.
Liina tekee juuri sen mitä pitääkin, tämäkin tuote jää siis pysyvästi meidän siivouskaappiin.


Ikkunaliinaa en osannut käyttää siis pitääkö se kastella vai pitääkö sillä kuivata? Vai täh? En ymmärrä, ehkä vielä joskus opin käyttämään sitä.

11/08/2013

Soijarouhe-papupihvit

Nämä herkulliset pihvit sopivat loistavasti hampurilaisen väliin.


Soijarouhe-papupihvit n.7-10kpl

- 1 dl soijarouhetta
- puolikas kasvisliemikuutio
- 1,5 dl kiehuvaa vettä
- 1 sipuli (salotti)
- 1-2 valkosipulinkynttä
- 1 tlk kidneypapuja
- 1 kananmuna
- 3-4 rkl korppujauhoja
- 1-2 tl paprikajauhetta
- 1 rkl soijakastiketta
- 1 tl cayennepippuria
- tarvittaessa ripaus suolaa

Kiehuta vesi ja lisää siihen soijarouhe sekä puolikas kasvisliemi. Anna nesteen imeytyä.
Huuhtele pavut ja hienonna ne. Suosittelen käyttämään tähän sauvasekoitinta tai blenderiä.
Hienonna koneen avulla myös sipuli sekä valkosipulinkynnet.
Yhdistä soijarouhe, pavut sekä sipulit. Lisää kananmuna, korppujauhot sekä mausteet. Maista ja lisää
tarvittaessa suolaa.
Paista pihvit öljyssä pannulla keskilämmöllä noin. 15 minuuttia. Voit valmistaa pihvit myös uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia. Itse tykkään kuitenkin enemmän pannulla paistetuista pihveistä, sillä pinnasta tulee rapeampi.

11/04/2013

Hävikkiviikko



Kun kuulin, että tällä viikolla vietetään ensimmäistä kertaa valtakunnallista hävikkiviikkoa innostuin asiasta heti. Lisätietoa hävikkiviikosta löytyy Täältä.
Minä suunnittelen meidän perheen ruoat aina viikoksi etukäteen ja me käymme mieheni kanssa yleensä maanantaisin ostamassa ruokatarpeet. Yhden ison kauppareissun lisäksi käymme myös yleensä kerran viikon aikana ostamassa lisää leipää tai mehuja. Ja joskus myös jotain herkkujakin tulee heräteostoksena.
Yritän useimmiten saada viikon ruokalistalle mahdollisimman monta kasviruokaa, mutta toisinaan on viikkoja jolloin syömme lihaa lähes joka päivä. Yleensä nämä viikot ovat sellaisia kun laiskottaa ja haluan päästä hyvin helpolla eli tehdä ruokia, jotka osaisin valmistaa vaikka silmät kiinni, kuten makaronilaatikko ja jauhelihakastike.
Ruokaa meillä heitetään  hyvin vähän roskiin juurikin tuon suunnittelun ansiosta, kaupasta pyritään ostamaan vain se mitä oikeasti tarvitaan. Useimmiten roskiin heitettävät ruuat ovat hedelmiä ja kasviksia sekä kaappiin unohtuneita ja pilaantuneita maitoja.

Päätinkin asettaa itselleni hävikkiviikon henkeen sopivan haasteen ; rakentaa seuraavan neljän päivän ruuat jääkaapista löytyvien raaka-aineiden ympärille. Tämä oli hieman haasteellista, sillä viime viikon ruokatarpeista ei ollut juuri mitään jäljellä, mutta onneksi kaapiin on tullut joskus ostettua myös hieman ylimääräistä.


Jääkaapista löytyi janssoninfileitä, maitoa, ruokakermaa, tofua, salaattia, x-määrä kaikenlaisia purkkeja, monta kiloa mummolasta saatuja porkkanoita sekä kananmunia.
Kuivakaapista löytyy riisiä, pastaa, joitakin säilykkeitä sekä soijarouhetta ja soijapaloja.

Ruokalista näyttää tältä:
Tiistai: Porkkanasosekeitto ja itse leivotut sämpylät
Keskiviikko: Janssoninkiusaus
Torstai: Tofu-juurespihvit ja perunasose
Perjantai: Pestopastaa soijapaloista (ohje löytyy täältä)

Kaupasta ei tarvinnut tällä kertaa roudata suurta määrää ruokaa kotiin. Tässä ainekset, jotka piti tänään ostaa ruokia varten


eli ei siis paljon mitään. Rahaakin kului siis paljon vähemmän, mies ainakin on kiitollinen siitä.

11/03/2013

Tyttöjen ja poikien jutut

En ollut omasta mielestäni lapsena sellainen kovin tyttömäinen tyttö, vaikka joskus naamiaisiin pukeuduinkin prinsessaksi sekä tykkäsin leikkiä nukeilla ja barbeilla. Mutta yhtälailla pidin myös muovisotilaista ja autoista.
Itse jotenkin vieroksun sitä poika tyttö erottelua, jota aletaan harrastaa heti lapsen synnyttyä. Tytölle vaaleanpunaista ja pojalle vaaleansinistä. Pojille autot, tytöille prinsessat. Sukupuolisensitiivinen kasvatus kuulostaa siis minusta jossain määrin hyvältä. Haluan kuitenkin lapseni tietävän onko hän tyttö vai poika, sillä hän saisi sen kuitenkin aikanaan selville.
Olen ruvennut ajattelemaan tyttö-poika asiaa enemmän kun kävimme viime viikolla rakenneultrassa. Ultrassa kaikki näytti olevan niinkuin pitääkin ja kysyimme myös sukupuolta, ihan vaan mieheni ja minun äitini mieliksi. Ja minä olin jopa se joka sai asian kysyä. Mies ei saanut sanaa suustaan vaan tuijotti kätilöä hölmistynyt hymy huulillaan, kun tämä tiedusteli haluaisimmeko vielä kysyä tai tietää jotain.


Ja arvatkaas miten kävi...minun veikkaukseni meni vikaan eli tyyppi näytti vahvasti tytöltä.
Mieheni osui siis oikeaan ja hän oli tietenkin iloinen, että tyttö vaikutti terveeltä, mutta kysyi hieman pettyneenä etteikö nyt voisikaan hommata sitä autorataa.
No tottakai hän voi ostaa autoradan tytölleen. Olin itse nimittäin hyvin kateellinen lapsena, kun pikkuveljeni sai lahjaksi hienon autoradan, olisi sellainen minullekkin kelvannut barbin sijasta. Muistan myös olleeni hyvin iloinen kun sain itse eräs kerta lahjaksi prätkähiiren ja sille vielä prätkänkin.
Haluan, että myös meidän lapsemme leluista löytyy yhtälailla nukkeja ja autoja. Mutta aion kuitenkin pukea tyttöni mekkoon, mutta en vaaleanpunaiseen. Vielä pitää saada myös sukulaiset ymmärtämään, että en halua hukuttaa lastani vaaleanpunaiseen hattaraan.