7/20/2013

Traumaattinen mustikkapiirakka

Kävimme eilen metsällä koirien kanssa mielessämme kanttarellit. Kanttarelleja ei kuitenkaan vielä näkynyt, mutta mustikkaa oli jonkun verran, joten keräsimme niitä hieman piirakkaa varten. Ja sitten se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, ampiaiminen laskeutui etusormeeni ja pisti. Voi hitto se sattui! Minä kiljuin ja mies oli taas ihmeissään, että mitä minä taas ylireagoin. Etusormeni turposi ihan järkyttävästi ja minä tietysti panikoin, että kohta kuolen siihen myrkkyyn. En kuollut. Minä tihrustin itkua, joten mies katsoi parhaaksi ajaa takaisin kotiin, saatin kuitenkin mustikoita tarpeeksi. Yön aikana turvotus oli onneksi hävinnyt sormesta. Mutta traumat mustikan keräämisestä jäi. Ensi kerralla kerään koneella ja jotkut paksut toppahanskat kädessä.






Tänään tein mustikkarahkapiirakan ja olin ihan varma, että sieltä mustikoiden seasta pomppaa ampiainen. Petoa ei kuitenkaan näkynyt. Piirakka onnistui hyvin, käytin ensimmäistä kertaa intiaanisokeria. Maku on mielestäni parempi kuin valkoisessa sokerissa. Hintaa tietysti kyseisellä sokerilla on enemmän, mutta eipä se meillä vaikuta kun leivontaan niin harvoin. Intiaanisokerissa on hieman vähemmän kaloreita kuin valkoisessa sokerissa ja lisäksi se sisältää hyviä ravintoaineita, joita valkoisessa sokerissa ei ole lainkaan. Voin siis syödä ison palan piirakkaa edes hieman paremmilla mielin, kun tiedän sen olevan ihan pikkusen terveellisempää.

7/06/2013

Täällä taas
































En ole lukennut yhtäkään blogia lähes kahteen viikkoon. Jotenkin helpottavaa ja samalla ahdistavaa, sillä nyt on hurja luku-urakka edessä.
Palasimme matkaltamme jo yli viikko sitten, mutta jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi avata tietokonetta aikaisemmin. Olen kuitenkin kaivannut blogimaailmaa.
Osa syynä tietokonevastaisuuteni saattaa olla myös se, että kärsin jonkin asteisen lomamatkan jälkeisen masennuksen. Suomi on suoraan sanottuna tuntunut hyvin ankealta Samokseen verrattuna. 
Oli ehdottomasti oikea ratkaisu lähteä matkalle eikä rakentaa terassia. Mieheni oli kuin uudestisyntynyt ja minunkin stressitasoni varmasti laski huimasti.
Samos oli kaikkea muuta kuin olin kuvitellut. Luulin paikkaa liian pieneksi ja liian rauhalliseksi. Pythagorionin kaupunki osoittautui kuitenkin tarpeeksi vilkkaaksi meille. Satamakadulla oli kymmeniä ravintoloita ja ostoskadullakin oli ihan tarpeeksi kauppoja. Ja se pelkäämäni määrittelemätön hotelli oli myös ihan hyvä huoneistohotelli, jossa oli jopa mukava uima-allasalue.
Lämpökin helli meitä, useimpina päivinä mittari näytti lähes 40 astetta, joka tosin oli minulle liikaa ja kärsin kahdesti lievän nestehukan. Syy lämpöherkkyyteeni tosin löytyi allergialääkkeistäni, jotka altistavat juuri noille vaivoille.
Käväisimme yhtenä päivänä myös Turkin Kusadasissa, joka oli kamala paikka. En tykkännyt yhtään, basaarimyyjät olivat röyhkeitä ja vihaisia. Lisäksi Kusadasin basaari oli aivan liian iso, saimme siellä kulumaan viisi tuntia! Jos joskus vielä matkustan Turkkiin suuntaan mielummin Alanyan alueelle tai Bodrumiin.
Kaiken kaikkiaan matkamme oli kuitenkin loistava. Rakastuin täydellisesti Samokseen ja sinne tahdon ehdottomasti uudestaan.