6/13/2013

Melkein paljain jaloin

Olen joskus monta vuotta sitten sanonut, että en ikinä laita lenkkareita jalkaani. Mites sitten kävikään? Nyt käytän niitä päivittäin. Kiitos siitä kaikille kenkävalmistajille, jotka valmistavat paljasjalkalenkkareita tai vaan sellaisia lenkkareita, joita ei ole pilattu turhalla muotoilulla ja tukemisella.
Olen koko pienen ikäni vihannut juoksemista. Mieleeni muistuvat aina kouluajan cooperit, joissa juostiin verenmaku suussa.


Muutama vuosi sitten tajusin, että vika oli jossain muussakin kuin vain huonossa kunnossani tai asenteessani, nimittäin kengissäni. Olin käyttänyt vääränlaisia lenkkareita.
Kun ensimmäisen kerran laitoin Feelmaxini jalkaan ja lähdin hölkkämään olin innoissani, tältä sen kuuluukin tuntua. Askel rullasi ja juokseminen ei tuntunut enään niin vaivalloiselta, vaikka kunto nyt oli mitä oli eli huono.
Kerran vertailimme mieheni kanssa jalkojamme ja hämmästyin; minä olen lättäjalka. Miehelläni on selkeä jalkapohjan kaari niinkuin yleensä ihmisillä on ja minulla tuo kaari on taas hyvin matala. Perus tuetuissa lenkkareissa tuo kaaren kohdalla on korkeampi kohta, ei siis mikään ihme, että lenkkarit eivät koskaan tuntuneet minusta hyvältä.


Innostukseni paljasjalkajuoksuun ja kenkiin lähti kun mieheni oli lukenut Christopher McDougallin
kirjan Syntynyt juoksemaan ja suositteli sitä minulle. Voin suositella kirjaa kaikille, varsinkin niille joista juokseminen on kauheaa. Kirjaa lukiessa tulee todellakin sellainen olo, että pakko päästä lenkille. Kirja on muutenkin oikein viihdyttävä.


Oma juoksuharrastukseni on ollut aivan liian kauan tauolla, kiitos kaikkien vammojeni, mutta toivon vielä tänä kesänä pääseväni takaisin lenkkipoluille.
Sain tänä keväänä uudet lenkkaritkin Reebokin RealFlexit. Ne on aivan loistavat, niissä jalka saa liikkua niinkuin sen pitääkin. Sovitin myös Niken Free lenkkareita, mutta pohjan muotoilu ei harmikseni sopinut minulle.
Realflexit sopivat mielestäni hyvin asfaltille, kun taas vanhoilla Feelmaxeilla juoksen mielummin pehmeämmällä alustalla. Varsinkin punaisilla feelmaxeilla, jotka ovat oikeasti suunniteltu sisäkengiksi, sillä pohja on hyvin ohut. Viime kesänä sain niillä jalkapohjani ja pohkeeni todella kipeiksi. Kipua on siis taatusti tiedossa, jos siirtyy suoraan peruslenkkareista kunnon paljasjalkakenkiin.

Haaveilen vielä joskus saavani fivefingers lenkkarit, jollaiset miehellänikin on. Mutta niin tuskin käy, ellei kyseinen yritys suunnittele omaa mallistoa lyhyt varpaisille niinkuin minä. Sovittaessani fivefingerssejä varpaiden paikat täyttyivät ehkä juuri puoleenväliin asti, epäreilua.
Miehelleni taas kaikki lenkkarit sopivat.. valitettavasti, sillä hän on lenkkari- ja kenkähullu. Häneltä löytyy varmaan kymmenet lenkkarit.
Ja tällä viikolla postista tuli myös hänen uusin hankintansa, Huaraches sandaalit. Joita minä kutsun hippisandaaleiksi.


Pohja muistuttaa autonrengasta ja siihen solmitaan narut. Pohjaa voi myös leikata omaan jalkaan sopivaksi.  Varpaiden välissä oleva naru ei kuulemma tunnu ikävältä edes juostessa. Itse en ihan usko tuota, sillä varvassandaalitkin tuntuvat minusta kamalilta.


Nauroin miehelleni niin paljon kun hän näytti hippisandaalit minulle ensi kertaa netistä ja vielä enemmän nauroin kun näin ne hänen jalassaan. Mutta silti itseänikin hieman houkuttaisi hankkia samanlaiset, jos ne oikeasti ovat niin kivat jalassa. Me emme siis hanki mieheni kanssa samanlaisia tuulipukuja vaan sandaalit.

1 kommentti:

  1. Onpa jännät nuo sandaalit! En varmaan uskaltaisi juosta moisissa (liian selvästi tulee mielikuva kuin toi nauha hankaa varpaanvälin verille), mutta kävellessä voisivat olla mukavat. Muutenkin suosin Niken Free-malliston kenkiä, mutta kunnon paljasjalkatossuja olisi mielenkiintoista testata.

    VastaaPoista