3/29/2013

Muutama maljakko











Riihimäelle oli salakavalasti avautunut uusi kirppis jo aikoja sitten. Vasta viime viikonloppuna tajusimme siellä käydä. Kirppis oli aivan loistava, halvat hinnat ja paljon mummojen tavaraa. Mukaan lähti vihreä Riihimäen lasin kääntömaljakko 4 eurolla sekä kaksi kirkasta maljakkoa kappalehintaan 7,50e. Pieni Riihimäen lasipurkki maksoi vain 4 euroa ja niitä olisi vielä ollut lisääkin, kannettomina tosin, joten maltoin mieleni. Ihanan kissakortin löysin yhdestä Iittalan pikkupuodista ja se on Sudenmarjan valmistama. Sudenmarjan verkkokauppa löytyy täältä.

3/27/2013

Party party









Viikonloppuna oli rakkaan mummuni 70-vuotis synttärit. Oli hyvää ruokaa, juomaa sekä seuraa. Illan aikana päädyimme baariin lähes koko sakki, kyllä mulla on aika rautaset mummu ja vaari. Vaari viiletti tanssilattialla kuin kakskyt kesänen ja vasta pilkun jälkeen hoiputtiin kotiin.
Seuraavana aamuna olo oli hieman kuollut, mutta jaksettiin kuitenkin käydä miehen kanssa Riihimäen kirppareilla. Se kyllä kannatti, löydöistä on siis tulosssa taas postaus.


3/21/2013

Mehupäivä



Aamu alkoi mehulla ja hyi kun se maistukin oudolta. En pystynyt juomaan sitä kuin vähän ja sitten söinkin tai siis join aamupalaksi vain vettä.
Olen tällä viikolla ruvennut juomaan vettä oikein urakalla, sillä huomasin, että viimeaikoina olen lipittänyt kauheasti mehuja. Minä pidän huoneenlämpöisestä vedestä, joten laitan aina ennen nukkumaan menoa veden kannuun aamua varten. Olen huomannut myös, että huoneenlämpöinen vesi sopii paremmin vatsalleni ja sitä on helpompi juoda kuin suoraan hanasta otettua kylmää vettä.
Lounaalla kasvismehu maistui jo vähän paremmalta ja päivällinenkin on jo nautittu. Enää olisi iltapalaksi pienen pieni tilkka mehua jäljellä. Mä en tiedä miten mä selviän, kaikki pöydällä ja jääkaapissa oleva ruoka houkuttaa ihan hirveästi.
Innostuin muuten tästä mehu-/paastopäivästä lueskeltuani aiheesta viikonloppuna netistä ja sopivasti tänä maanantaina tuli vielä Yleltä ohjelma Syö, paastoa ja elä pitempään, se on vielä neljä päivää katseltavissa Yle areenasta. Tästä lähtien aionkin pitää yhden tai kaksi paastopäivää viikossa.


Olo on ollut ihmeenkin pirteä koko päivän, odotin jotain kamalaa päänsärkyä ja kauheaa ärtyneisyyttä.
No mutta tulihan se ärtyneisyys sieltä, meidän digiboxi ei toimi. Mies on juuri sopivasti työreissussa ja minä en todellakaan ole mikään tekniikan ihmelapsi. Eikä yhtään huvittaisi soitella mihinkään Soneran asiakaspalveluihin, ne kysyy aina ihmeellisiä kysymyksiä johdoista ja muista, en mä sellasia ymmärrä. Taidan vielä itse tarkistaa kaikki johdot perusteellisesti ja jos ei toimi niin sit ei toimi. Saa mies selvitellä sitä sitten kun tulee kotiin huomenna. Kai mä pärjään, vaikka en saakkaan ohjelmia tallennettua. Taitaa tehdä minulle vaan hyvää.

3/20/2013

Keskellä viikkoa













Kasvit kasvaa ja kukkii, mutta miksi tuo rairuoho on niin harvaa... Laitoin niitä siemeniäkin ihan reippaasti.  Olisi vaan pitänyt ostaa ohraruohoa, vaikka se ei olekaan sama asia, mutta ainakaan se ei näyttäisi noin harvalta.
Onnistuin tänään samaan monet hyvät kuvat meidän koirista, mutta en tietenkään yhdessä, se on jo mahdotonta. Ei tämäkään helppoa ollut. Jedi luikkii heti pakoon kun kaivan kameran esille ja ei varmasti halua katsoa kameraan päinkään. Buffy taas on liian innokas, nuolee linssiä ja samalla kaataa minut nurin. Buffy nyt on muutenkin ollut taas "vähän" riiviö. Taitaa olla jo kevättä rinnassa, kohta ne uroksetkin rupeaa taas itkemään ja ulvomaan meidän Buffy tytön perään.

3/19/2013

Keltaista, kiitos.





Mieheni halusi ostaa olohuoneeseen Ball-valaisimen ja se sopii kyllä aivan loistavasti yhteen meidän Valinten pallo jalkavalaisimen kanssa. Vähän tuo valaisin näyttää yksinäiseltä tuolla seinällä, mutta ehkä siihen tottuu tai sitten kaveriksi laitetaan tauluja tai jotain muuta. Valaisin on muuten tosi kätevä, koska pallo kiinnittyy runkoon magneetilla, joten valoa voi suunnata just sinne minne haluaa.




Pakotin mieheni viikonloppuna Viialan kirpputorille ja en pettynyt taaskaan, vaikka niin jo ehdin luulla. Viimeisestä pöydästä löytyi keltainen metallivalaisin 4 eurolla. Voi niitä riemunkiljahduksia.



Mies osti itselleen Viialasta Iittalan tuopin 3 eurolla ja toisen samaan hintaan Hämeenlinnan Suurkirpputorilta.




Hämeenlinnan Fida on uudistettu "nykyaikaiseksi" ja mä en tykkää yhtään. Hinnat on noussut hirveästi ja muutenkaan sieltä ei saa enää samaa löytämisen riemua, kun paikat on niin siistit. Löydöt ja käynnit Fidassa on sen takia jäänyt vähiin, mies on varmasti siihen ihan tyytyväinen.
Säästöpossu norsu kuitenkin löytyi viimeksi eurolla sekä Riihimäen Lasin iso Kantti purkki 2 eurolla. Vielä noinkin halvalla lähti tuo purkki, kohta niilläkin on varmaan kymppi hintaa.
Pienemmän vihertävän Kantti purkin löysin Kirppulinna kirppikseltä hintaan 1,50e.




Kirppulinnasta ostin myös elämäni ensimmäisen pöllö-jutun, puisen pöllön 2 eurolla. Tuo pöllö oli jotenkin niin hauskan ja kajahtaneen näköinen, joten oli pakko ostaa se. Voitte vaan kuvitella mitä mieheni siitä tykkää...


Aarikan lasinaluset löysin Huuto.net:istä. Maksoin alusista 4,50 postikuluineen, mikä on kyllä kipurajani yläpäässä, mutta kun ne oli niin hienot ja aivan loistavassa kunnossa.

3/18/2013

Minä itte!



Millä nariseva ovi rasvataan? Oliiviöljyllä? Vai käykö voi? Mä tiedän kodin huoltotöistä yhtä paljon kuin mieheni virkkaamisesta. Ja sitten hän kehtaa vielä heittää, että rasvaa itte ovi jos narina häiritsee.
Tuli uhma, niin rasvaankin ja opettelen lyömään naulan seinään. Minä ihan itte teen.
Olen niin avuton, että googlasin "natiseva ovi". Ja sieltä se löytyi, saranat voi rasvata rypsiöljyllä.
Ens viikolla naulaan taulutkin seinälle, katotaan sitten mitä mies siihen sanoo.
En tartte tähän miestä, paitsi ehkä puhaltamaan pipin pois sormesta, kun löin siihen vasaralla.

3/15/2013

Just eikä melkein

"Ihan ok" siinä lausahdus jota käytän aika paljon. Ja sama lausahdus kertoo myös, että jotain on vinossa.
Nyt olen saanut tarpeekseni noista sanoista ja varsinkin siitä ihan-sanasta.
Marko Paananen ja hänen uusi ohjelmansa avasivat silmäni.
Haluan saada rahoilleni vastinetta, olipa kyse sitten mistä tahansa, sisustuksesta tai vaikka ruoasta.
Olen totaalisen kyllästynyt tyytymään siihen "ihan ok" vaihtoehtoon, huolimatta siitä kuinka paljon minulla on rahaa käytössä. Jos jotain on luvattu, sen pitää sitten kanssa olla sitä mitä on luvattu.

Monesti perus ketjuravintoloissa olen saanut syödä todella huonoa ruokaa ja pitänyt silti suuni supussa.
Siinä kylmää hampurilaista tai kivikovaa pizzaa syödessäni olen monesti halunnut sanoa: nyt riittää!
En kuitenkaan ole sanonut, niin minut on kasvatettu. Mutta ei tietoisesti, omat vanhempani ja läheiseni ovat näyttäneet vain hiljaa esimerkkiä. Nykyään tosin olen huomannut, että myös vanhempani osaavat vaatia rahoilleen luvattua vastinetta ja se on hyvä.
Itseäni luvatun laadun vaatimisessa on estänyt yksi asia, työntekijöiden tunteet. Jos nyt huomautan ne pitää mua kauheana valittaja. Mutta asiat voi tietysti ilmaista monella tavalla ja jos työntekijä ystävällisestä huomautuksesta huolimatta ottaa itseensä, ei se ole minun ongelmani, minä olen maksava asiakas.
Minä ainakin opin itse paljon enemmän kritiikistä kuin niistä "ihan ok" sanoista.
Millainen tämä maailma olisikaan, jos kaikki olisivat tähän asti olleet yhtä arkoja ja kilttejä kuin minä. Luultavasti asuisimme kaikki vinoissa taloissa ja söisimme sontaa.

Aamulla suihkussa ollessani rupesin katselemaan meidän kylppäriä hieman tarkemmin. Oli "pieniä" vikoja, jotka olin jo asuntoa ostaessamme huomannut. "Mutta ainakin tämä punainen kulma on täydellinen" mietin ja samassa silmääni osui virhe siinä täydellisyydessä, eikä edes mikään pieni. Se oli osittain putkien takana, siksi silmäni eivät olleet aiemmin osuneet siihen. Juuri näin, jos se on edes vähän piilossa niin ei se haittaa.


Kylppäristä puuttuu suojuksia putkien päistä samoin vessasta. Ne menee heti tänään ostoslistalle.


                       Kylppärin oven ja seinän välissä on mukava rako.


Laattojen saumaukset lattiassa ja seinillä on miten sattuu.
Vessan oven päältä puuttuu lista "sehän on niin ylhäällä että ei sinne kukaan näe"
Tämmöstä laatutyötä meidän kylppärissä.
Onneksi voin sanoa, että remontit on tehnyt talon edellinen asukas ja amatööri. Mutta onhan tuollaista jälkeä varmasti useat ammattimiehetkin tehneet.

Itse otimme viime keväänä ammattimiehen muuraamaan oviaukon umpeen ja tapetoimaan yhden seinän.
Olin tyytyväinen kyseiseen mieheen, mutta yhden asian huomasin. Ne housut. Voisivatko työmiehet hankkia oikean kokoisia housuja! Minä en ainakaan jaksa katsella vilkkuvaa vakoa ja sitä housujen kiskomista.
Jos työmiehen ajasta 15% menee housujen kiskomiseen on se jo vähän huonompi homma ja asiakas maksaa vielä tuosta kiskomisesta. Ei oikean kokoisten ja mallisten housujen hankkiminen voi olla niin vaikeaa. Isäni on sähköasentaja, enkä kertaakaan ole nähnyt hänen housujensa roikkuvan.
Tämä oli nyt vähän tämmönen valitusvirsi, mutta minun oli vaan pakko purkaa monen vuoden patoumat.


3/14/2013

Merkkiuskollinen

Minulle ei ole minkäänlaista väliä, minkä merkkisiä vaatteeni tai laukkuni ovat. Mutta sitten kun puhutaan tennareista merkillä todellakkin on väliä. Ei voi olla kuin yksi oikea: Converse.
Vuosia sitten en ymmärtänyt hössötystä koko Converseista, nehän on vaan tennarit ja niinpä minä kävelin merkittömissä. Kaikki muuttui kun näin serkkuni punaiset Converset, niissä oli sitä jotain.
Ensimmäiset Converseni olivat ruskeat ja ne tuntuivat niin mukavalta jalassa, täysin erilaisilta kuin Citymarketista ostetut halpistennarit. Ruskeiden jälkeen tuli hiekanväriset, sitten nahkaiset joissa oli värikkäitä kuvioita. Niitä nahkaisia en oppinut koskaan käyttämään ja ne lojuvat vieläkin kaapissa hyvin vähän käytettyinä. Viimeisimmät olivat harmaat ja kyllä niillä vielä tänäkin kesänä voi tallustella.
Minun käytössä Conveset kestävät noin kaksi kesää, mutta viimeistään kahden kesän jälkeen ilmestyy reikä ja aina siihen samaan paikkaan.




Löysin Zalandosta 50 eurolla viime vuoden Marimekko Converset, enkä voinut jättää näitä ostamatta. Kerrankin oli jäljellä minun pikkujalkoihini sopiva koko.
Minun on todella vaikea löytää kenkiä kokoni takia. Lähestulkoon kaikki 36 kokoiset kengät ovat liian isoja. Voi sitä onnenpäivää jos sandaaleista tai vastaavista sattuu löytymään koko 35 tai 36, joka on tarpeeksi pieni, sitten ne ostetaan näytti hintalappu mitä tahansa.
Talvikenkiä on helpompi ostaa, sillä aina voi laittaa sata sukkaa tai pohjallista päällekkäin. Korkokenkiä en voisi ikinä ostaa, koska kokoja ei vaan löydy ikinä niistä mieluisista ja enkä osaa juuri sen takia kävellä sellaisilla kengillä. Pelkkä ajatuskin korkeista koroista hirvittää.
Olenkin siis päättänyt kävellä joskus tulevaisuudessa alttarille valkoisissa Converseissa.

Unelmatalo




                                Kuvat Lainattu: Kotihelmi

Mä löysin sen, unelmataloni. Katsokaas tästä.
Voi että mä niin näen itseni tuolla pihalla puuhastelemassa. Olisi muutama kana ja lammas ja koirat yrittäis syödä ne elävältä. Voi se olisi ihanaa. Ihan täydellinen paikka. No ehkä pientä maalausta sisällä tarvis tehdä, mutta muuten kuin minulle tehty. Ei saisi kyllä haaveilla, niin se mieskin aina sanoo ja sitten haaveilee itse heti perään jostain kivitaloista.
Olisi kyllä kiva mennä huvikseen esittelyyn, mutta siellä varmasti tulisi vaan paha mieli kun sitä ei voi saada omakseen. Eiköhän tämmönen talo tuollaisella hinnalla löydä nopeasti itselleen hyvät uudet omistajat.

Olen kuitenkin loppujen lopuksi nyt onnellinen nykyisessä kodissamme, pääsin pois sieltä kaupungin hälystä. Ei tarvitse enää menettää yöuniaan alaovella meluavien teinien takia. Ei tarvitse enää haistella sitä tupakan käryä, kun ne teinit tupakoi alaovella. Ei tarvitse enää herätä yöllä lumiauran kolahduksiin. Voi vihdoin moikata naapureitaan hymyssä suin ja saada jopa iloisen moikkauksen takaisin. Voi rauhassa mennä rönttövaatteissa kauppaan, kukaan ei välitä kun kaikki on yhtä tyylittömiä. Kyllä maalla on mukavaa. Minusta on tullut mukavuudenhaluinen, tylsä ja vanha.

3/13/2013

Hoarder

Mun mies on sanonut, että musta tulee vielä hullu hamstraaja mummo, joka hukkuu kaikkiin tarjottimiinsa ja lasipurkkeihinsa. Ehkä, mutta toivottavasti ei. Voisin olla mielummin keräilijä, kuulostaa paremmalta.
Mutta kukin uskotelkoon itselleen mitä haluaa, onhan keräily on aina jonkinlaista ehkä hieman hulluakin hamstrausta. Mä ainakin hamstrasin jotain viime viikonloppuna.


Kävimme Koivukylän kierrätyskeskuksessa. Sieltä nappasin mukaani yhden lautasen 1,50 eurolla ja se sattui vielä olemaan Biltons eli mun lemppari. Jes!


Mies löysi itselleen jalkapallopelin. Sellaisen, jota hän aina lapsena halusi, mutta ei koskaan saanut.

Kävimme myös Vantaan Ikeassa, jossa sain täysin raakoja ranskalaisia sekä töykeää ja epäystävällistä palvelua kokilta. Raivostuttavaa, lähti niin vihaset palautteet Ikealle. Kauheat "traumat" jäi, en syö Ikeassa varmasti vähään aikaan.






Ikea käynnin jälkeen kävimme perhekirppis Lanttilassa. Paikka oli pienoinen pettymys, ihmisiä oli ihan liikaa ja pöydät liian pieniä. Jotain sieltäkin kaaoksesta kuitenkin tarttui mukaan. Riihimäen lasin purkki 4e, GMS lasinaluset 4kpl 1e sekä paksusta kankaasta valmistetun retro pussilakana 2,50e. Löysin samalla itselleni uuden keräily(hamstraus)kohteen, peltiset lasinaluset.




Kotimatkalla poikkesimme vielä Hyvinkään Haka-kirppiksellä. Sieltä löytyi kiva lasi 1 eurolla sekä niin ihana pikku kippo eurolla.

3/12/2013

Ne on takas!!



Sipsiaddiktin onnenpäivä. Huomasin, että Estrella on tuonut kickers sipsit takaisin kauppojen hyllyille. Mä niin muistan sen maun, ihanaa. Nami. Taidan ostaa viikonloppuna pussin.
Rupesin samalla miettimään mitä muita hyviä ja huonoja makuja on hävinnyt. Meidän äiti söi usein Taffelin ranch sipsejä, mä en tykännyt lapsena niistä, olivat liian voimakkaan makuisia. Mutta nyt olis kiva maistaa oliko ne muka mausteisia.
Estrellan chiken pomms:it oli hyviä, millonkohan nekin katos.
Aika huolestuttava postaus, ehkä seuraava postaus voisi olla rakkaimmat sipsi muistoni :)
Tai sit ei, pitää syödä terveellisesti. Mutta vasta sen jälkeen, kun olen näitä sipsejä maistellut ja laulanut alta löytyvää biisiä suu kickers sipsejä täynnä.



Uusi työpöytä

















Kaiken pohdinnan, riitojen ja tuskailujen jälkeen se on vihdoin paikallaan.  
Pöytälevyn mies löysi pitkän etsinnän jälkeen Helsingin Puupalvelusta. Onneksi ei tyydytty niihin liian lyhyisiin Ikean pöytälevyihin, työpöydällämme on pituutta 190cm.
Pöytälevy on filmivaneria ja samasta vanerista mies teki myös kaapin pöydän alle. Filmivanerilevy maksoi sahauksineen päivineen 117 euroa ja sahauksiin sisältyi myös kaapin osien sahaus. Ei minusta yhtään paha hinta.
Pukkijalat maksoivat yhteensä 16 euroa. Jalat on Ikean mukaan tarkoitettu käytettäväksi niin, että jalkoja ei porata pöytälevyyn kiinni. Me kuitenkin porasimme, sillä meidän levy painaa "hieman" ja sen takia hankimme myös keskelle jalan, ettei pöytälevy vaan pääse taipumaan. Keskellä oleva jalka on myös Ikeasta ja maksoi 10 euroa.
Yhteensä projektille tuli siis hintaa 143 euroa plus tietysti bensat, pöperöt, suklaa ja kaljat, joita on projektin takia tarvittu rentoutumiseen.

Mies sai pitkään haluamansa DLM pöydän työhuoneeseen ja siinähän se on viskilasiaan pitänyt jo useampaan otteeseen. Ja nyt hän haaveilee Egg tuolista! Mulla on niin outo mies, moni muu mies haaveilee uusista autoista, mutta mun mies tahtoo design kalusteista.
Mutta jotta hommat ja rahan kulutus ei loppuisi mä rupesin sitten jo haaveilemaan uudesta dvd-hyllystä ja mun piti lätkästä tähän kuva työhuoneen dvd-hyllyistä, mutta mun ottamat kuvat oli tosi epätarkkoja.
Mä tunnun muutenkin nykyään ottavan ihan sumeita ja vinoja kuvia, vois varmaan käyttää sitä jalustaa kun sellanen kerran on.
No kuitenkin tahtoisin sellaisen dvd-hyllyn, joka näyttää vähemmän dvd-hyllyltä. Mies ei kauheasti innostunut, sillä rakentamiseen liittyisi hänen työllistäminen sekä Ikea, jossa hän menettää järkensä joka kerta. Mutta ehkä keväämmällä tai sitten suosiolla syksymällä.