1/16/2013

Minun (ja sinun) koti

MÄ tykkään. MÄ tahtoisin. MINUSTA toi näyttäisi hyvältä tuossa. MINUSTA toi sopisi hyvin meille.
MINÄ, MINÄ, MINÄ! Tunnen tällä hetkellä syyllisyyttä, olenko kuunnellut mieheni mielipiteitä pitkään aikaan?! En, mutta eilen kuuntelin.


Sain järjestelykohtauksen, jonka seurauksena leipälaatikko siirtyy varastoon ja kaappeja hieman järjesteltiin uudelleen, näin keittiön toiselle tasolle tuli hieman lisää työskentelytilaa.
Kapselikahvit laitoin Riihimäen lasin lasipurkkiin ja voi että, kuinka hyvältä ne siinä näyttivät, niin hylättiin myös vihaamani kapseliteline. Tai siis niin minä luulin. Mieheni loukkaantui minulle, koska olen aina myymässä ja heittämässä pois jotain hänen ostamiaan tavaroita. Eikä hän myöskään voinut ymmärtää miksi en enää pitänyt kapselitelineetä. No en vaan enää tykkää, mutta nyt on tykättävä, sillä mieheni loukkaantumisen takia kapseliteline tuli takaisin. Tyydyin laittamaan lasipurkkiin sokerit.




On totta, että olemme myyneet monia mieheni ostamia tavaroita ja nykyinen kotimme on sisustettu enemmän minun tyyliini, toisin kuin ensimmäinen kämppä, jossa asuimme yhdessä. Muuttaessani sinne luovuin lähes kaikesta omasta eli kaikesta hyvin värikkäästä ja niin sisustustyylini muotoitui uudelleen pakon edessä.
Yli neljä vuotta kaipasin ja janosin värejä salaa, kirkkaita värejä. Nyt mietin, kaipaako mieheni samalla tavalla neutraalimpaa sisustusta. Tahtoisin tehdä tästä kodin, jossa molemmat viihtyisivät ja tuntisivat omaksi kodikseen. Tästä lähtien aion kuunnella enemmän mieheni mielipiteitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti