12/31/2013

Vuoden viimeinen

Täällä blogissani on ollut viime aikoina hyvin hiljaista. Joulu ja välipäivät ovat minulle sellaista aikaa, että en vaan jaksa avata tietokonetta kuin pakon edessä. Meidän vuosi vaihtuu (jälleen) rauhallisissa merkeissä, olemme syöneet hyvin, pelanneet sanasotaa (on muuten hauska peli!) ja rakennettu palapeliä. Vielä pitäisi jaksaa tunti valvoa ja mennä pihalle katsomaan kun muut ampuvat rahansa taivaalle. Me ei raketteja ostettu tänäkään vuonna, isäni tosin piti käydä hakemassa muutama viime minuuteilla.



12/12/2013

Koiralle lahjaksi

Tänään postilaatikossa odotti uusi Musti&Mirri mainoslehti. Meinasin heittää sen suoraan lehtikoriin, mutta onneksi en tehnyt niin.
Musti&Mirri on tehnyt yhteistyötä Ivana Helsingin kanssa ja luonut Bibi&bim tuotesarjan.
Minä tykkään, vihdoinkin jotain erilaista. Erityisesti ihastuin sarjan lemmikkipeteihin, harmi vaan että meidän kumpikaan koira ei osaa nukkua sellaisessa.
Ja kyllä meille tuommoiset emalikipotkin kelpaisi koiran ruokakupeiksi.


Bibi&bim emalipurkki / Bibi&bim emalikuppi / Bibi&bim kupinalusta / Bibi&bim peti

Tiedän, että on ihmisiä joiden mielestä on hölmöä ostaa lemmikille joululahja. Mutta minulle koiramme ovat perheenjäseniä ja haluan myös hemmotella niitä, vaikka ne eivät asiaa varmaankaan edes tajua.
Yleensä olemme ostaneet koirille jotkut herkut tai lelut. Ja koirat saavat itse repiä pakettinsa auki ja se vasta hauskaa onkin.




       Rukka snowlake hybridipuku / sparka-pehmolelu Ikea / Thundershirt 
Kong extreme goodie bone/ Pooch&Mutt miniluukeksit


Vielä en ole hankkinut koirille mitään. Buffy tarvitsisi uuden puvun pakkasille, meillä villapaitaa tai pukua aletaan käyttää jo aikaisin syksyllä. Buffylla on todella lyhyt turkki ja se tärisee helposti jos sillä on kylmä.

Leluja koirille on nykyään vaikea ostaa, sillä Buffy omii Jedinkin lelut. Ja muutenkin Buffyn hampaissa kestäviä leluja on harvassa. Kong:in tuotteet olemme todenneet parhaiksi.
Jedillä taas kestää lähes mikä tahansa lelu ja yksi Jedin suosikkileluista oli ennen Buffyn tuloa perheeseen Ikean pallo.

Herkut ovat tietysti hyvä joululahja ja minä olen tykästynyt Pooch&Mutt makupaloihin.
Ainakin meidän ostamat Fresh brath namit tuoksuvat hyviltä ja lisäksi kaikki sarjan tuotteet on valmistettu vain luonnollisista ainesosista. Purkitkin ovat minusta kivannäköisiä ja namit pysyvät niissä hyvin tuoreena.

Yksi uusi tuote Musti & Mirrin lehdessä epäilytti minua hieman, Thundershirt-paita, joita löytyy niin koirille kuin kissoillekkin.

"Thundershirt-paidan toiminta perustuu jatkuvaan hellään paineeseen, joka luo turvallisuuden tunnetta ja rauhoittaa koiraa tilanteessa, jossa se kokee itsensä levottomaksi."

"Manttelia voi käyttää mikäli koirasi kärsii ukkosen, ilotulituksen, yksinäisyyden, matkustamisen ja häkissä olon pelosta. Mantteli sopii myös tilanteisiin, joissa koirasi on yli-innokas, haukkuu liikaa tai sillä on muita rauhattomuutta aiheuttavia ongelmia. "

Netistä löytyy myös videoita tuotteesta.
Meillä kumpikaan koira ei erityisesti pidä ilotulitusten paukkeesta, mutta onneksi ne eivät myöskään ahdistu liikaa niistä. Ehkä tuote voi todellakin toimia ja pelastaa jonkun koiran päivän sitten rakettien paukkuessa uutena vuotena.


Huom. tämä postaus ei ole maksettu mainos.

Pulled pork

Ajattelin vihdoinkin laittaa tämän herkkuruoan ohjeen tänne, ettei se vaan pääse itseltäkään unohtumaan. Kyseessä on siis pulled pork eli nyhtöpossu. Netti on pullollaan erilaisia nyhtöpossun ohjeita ja minulla menikin yksi ilta selaillessa nettiä ja ideoidessa millä taktiikalla lähtisin oman possuni tekemään. Lihana käytin porsaan kassleria.
Itse tehty bbq-kastike on tietysti aivan ehdoton juttu, jos syöt possusi hampurilaisen tai leivän välissä. Löysin mainion bbq-kastikkeen ohjeen Isyyspakkaus-blogista.
Söimme possumme itse tehtyjen hampurilaisten välistä ja täytteenä oli myös coleslaw-salaattia.




Pulled pork 6-8:lle

- 2400g porsaan kassleria tai lapaa

Kuivamausteseos
- 2rkl paprikajauhetta
- 1 rkl chilijauhetta
- 1 rkl mustapippuria
- 1½ rkl suolaa
- 1½ rkl sipulijauhetta
- 1 rkl valkosipulijauhetta
- 1½ dl muscavadosokeria tai muuta ruskeaa sokeria

Ota liha tuntia ennen paistamista huoneenlämpöön. Hiero lihan pintaan kuivamausteseos ja laita liha vuokaan. Kaada vuoan pohjalle muutama desi vettä.
Laita uuni 110 asteeseen. Tökkää paistomittari lihan paksuimpaan kohtaan.
Paista possua kunnes paistomittari näyttää 93 astetta. Meidän possulla siihen meni noin 7 ja puoli tuntia.
Sammuta uuni, mutta jätä liha vielä uuniin siihen saakka kunnes paistomittari näyttää noin 75 astetta. Jäähtymiseen meni aikaa noin 2 tai 3 tuntia. 
Sillä aikaa ehtii helposti tekemään sämpylät, bbg-kastikkeen sekä lisukkeet.
Sitten vaan repimään valmista possua esim kahden haarukan avulla.

12/06/2013

Itsenäisyyspäivän herkut



Itsenäisyyspäivämme on sujunut rauhallisesti vanhempieni luona Riihimäellä. On syöty hyvin, pelattu yhdessä hauskaa visailupeliä ja katsottu itsenäisyyspäivän juhliakin. Minä tosin en paljon ehtinyt juhlia katsomaan kun valmistin herkullista tomaattipiirakkaa Isyyspakkaus-blogin ohjeella. Piirakan kaveriksi tein salaatin johon laitoin persikkaa, cashewpähkinöitä ja polarjuustoa. Niin hyvää ja se sopi kivasti piirakan kanssa.




Päivällä herkuteltiin porkkanakakulla. Mutta ei minusta vieläkään tullut kyseisen kakun suurinta ystävää.


Nyt nukkumaan... jospa kerrankin nukahtaisin aikaisin enkä vasta viideltä aamulla.

12/05/2013

Joulukortteja Justinin säestyksellä

Arvaatkapa mikä minulle on tänä vuonna tuonut joulutunnelman? No tietysti maahaan satanut lumi, mutta myös Justin Bieber. Näin on ollut jo useampana jouluna. Niin tiedän, kuulostaa hieman huvittavalta. Justinin joululevy on kuitenkin lempparini, siinä on sopivasti herkkiä biisejä ja sitten vähän menevämpiä. Ja voiko joku muka väittää, että Justinilla ei olisi hyvä ääni...

Tykkään kyllä suomenkielisistäkin joululauluista, mutta niissä on vaan yksi pieni vika: ne rupeavat väkisinkin itkettämään. Eräät rakkaat serkkuni tekivät vuosia sitten pienen lauluyhtyeensä kanssa kauniin joululevyn. Ja voitte vaan arvata mikä on lopputulos sitä levyä kuunnellessa. En ole vielä uskaltanut kaivaa levyä kaapista, sillä nenäliinoja ei taida olla tarpeeksi.


Eilen askartelin joulukortteja kolme tuntia ja en voi kuin ihmetellä miten sain aikaa kulumaan niin paljon. Ja kortit eivät edes tulleet valmiiksi.
Tänään postikin oli tuonut Niklastar-blogin arvonnassa voittamani Walldesignin joulukortit.
Kortteja olikin enemmän kuin odotin, mukava yllätys. Tykkään. Taidan kuitenkin lähetellä kortteja eteenpäin vasta ensi jouluna.




Walldesignin joulukortit ovat siitäkin mainioita, että joulua on kirjoitettu kieliopillisesti oikein eli pienellä alkukirjaimella. Minä olen aina kirjoittanut joulua isolla alkukirjaimella. Ja arvatkaapa onko siitä tullut sanomista mieheltäni, jolle oli koulussa oikein kunnolla painotettu, että se kirjoitetaan pienellä. Nykyään minäkin kirjoitan sen pienellä, ihan vaan mieheni mielenrauhan takaamiseksi.

11/30/2013

Jos mulla onni ois niin aivan varmasti sen kätkisin

Ajattelin nyt vaihteeksi kirjoittaa jotain positiivista. Viime aikoina on ollut aika rankkaa, etenkin veljeni sairastumisen takia. Veljelläni oli sydänlihastulehdus tai niin lääkärit ainakin epäilivät. Nyt veljelläni on kuitenkin kaikki hyvin ja olen siitä todella onnellinen ja huojentunut.


 Sekä tällä että viime viikolla olen kokenut jotain mitä en ole kokenut pitkään aikaan: Järjetöntä onnen- ja rauhantunnetta. Sellaista että sydän meinaa pakahtua. Tunnen löytäneeni sisältäni jonkinlaisen rauhan. Ehkä nämä tunteet johtuvat vain raskaudestani... En tiedä, mutta nautin tästä tunteesta.
Tuntuu, että minulla on kaikki mitä tarvitsen ja olen sinut koko maailman kanssa.
Alkuraskaudessa sain koko ajan pelätä, että jokin menisi vikaan. Olihan minulla takana niin monta keskenmenoa lyhyen ajan sisällä. Sitten pelkäsin, että vauvalla olisi jokin vakava vamma.
Enää en pelkää. Tiedän että lapsemme syntyy tähän maailmaan juuri sellaisena kuin on tarkoitettu.
Nyt aion nauttia olostani niin pitkään kuin voin, sillä varmasti minulle tulee se vaihe kun synnytys alkaa jännittämään tai jopa pelottamaan ja ahdistmaan.


Eilinen oli ihana päivä, vaikka minulla olikin kurja olo ja arvelin, että olen tulossa kipeäksi. Sainkin maata koko päivän sohvalla, kun mieheni lenkitti koiria ja hoiti ruokapuolen. Tänään flunssasta ei ole tietoakaan. Kerrankin minulla oli myös aikaa vain ja ainoastaan neuloa ja sainkin yhden joululahja villasukan valmiiksi.




Mieheni yllätti minut eilen aivan totaalisesti. Hän oli käynyt ostamassa askarteluhuopia ja ompeli omin kätösin meidän tulevalle vauvalle Pätkikselle mobilea. En ennen eilistä olisi uskonut, että hän pystyy moiseen. Oli kiva katsella kun hän niin rakkaudella ompeli sitä ja lopputuloksesta tuli aivan upea. Ehkä pääsen jo lähiaikoina esittelemään valmista mobilea teille.


                                     ♥ Rentouttavaa viikonloppua ♥

11/29/2013

Leffajulisteet







Tykkäämme mieheni kanssa Star Wars-leffoista, joten kun Etsyssä silmään osui nämä ihanuudet niin olihan ne pakko saada. Ovat tyyliltään paljon sopivammat meidän kotiin kuin perinteiset leffajulisteet.
Nolona voin myöntää aikoinani luulleeni Star Warsin ja Star Trekin olevan sama asia. Mutta sitten tapasin leffa-ja sarjahullun mieheni, joka sivisti minua. Kiitos hänelle siitä.

11/14/2013

Voi elämä



Olisipa mulla paljon positiivista ja iloista kerrottavaa, mutta eipä ole. Älä siis lue pidemmälle jos et jaksa lukea raskaana olevan huolia ja murheita.
Tämä viikko on ollut rankka, niin henkisesti kuin fyysisesti. Alaselkää särkee ja särky säteilee pohkeisiin sekä nilkkoihin. Jalat tuntuu painavan tonnin, onneksi ei sentään ole turvottanut. Eilen kaveriksi tuli myös omituinen rannekipu toiseen käteen, eikun jotain rannetukea siis ostamaan.
Närästys on myös jotain ihan kauheaa, ihmeen kauan se refluksitauti pysyikin kurissa.
Lisäksi olo on jotenkin vaan tosi väsynyt ja voimaton, energiaa ei vaan riitä samalla tavalla kuin ennen.
Kaikesta kivusta huolimatta olen kuitenkin onnellinen, että saan olla raskaana, vaikka se tuntuukin toisinaan hyvin raskaalta.
Tunteeni ovat myöskin heittelehtineet aika paljon, välillä voisin itkeä ja nauraa samaan aikaan.
Olen yrittänyt välttää liikaa stressiä, mutta tällä hetkellä se tuntuu olevan lähes mahdotonta, kun elämä tarjoaa TAAS sitä kuraa niskaan. Sunnuntaina pikkuveljeni joutui sairaalaan. Tiedän hänen olevan hyvässä hoidossa ja uskon sekä tiedän hänen paranevan, mutta silti on pakko hieman murehtia ja itkeä.
Toivoisin vain, että ensi vuosi olisi meidän perheessämme normaali. En toivo ruusuilla tanssimista, mutta yksi vuosi ilman sairasteluita olisi ihanaa. Muistan joskus teini-iässä ihmetelleeni, miksi vanhemmat ihmiset aina toivovat läheisilleen terveyttä ja onnea. Vasta viime vuosina olen sen ymmärtänyt, kukaan ei ole täällä ikuisesti. Se onkin syy miksi haluaisin yhä enemmän elää tässä hetkessä ja olla enemmän läsnä. Uskon, että oman lapseni myötä opin sitäkin taitoa vielä enemmän.

11/10/2013

Viledan mikrokuituliinat testissä

Pääsin Buzzadorin kautta testailemaan uusia Viledan mikrokuituisia siivousliinoja. Tunnustan olevani siivoushullu ja haluaisin, että meidän koti olisi aina tiptop. Mutta eihän se millään ole mahdollista kun kotoa löytyy mies sekä koirat, jotka sotkevat. Ja itsekkin syyllistyn toisinaan moiseen toimintaan.

Yhdeksi lempparikseni liinoista osoittautui Pad-liina, jolla voi pyyhkiä telkkarin ja tietokoneiden ruudut ilman puhdistusaineita.
Elämä helpottui kummasti kun ei tarvitse enää suihkia ruutuihin mitään.




Toinen lempparini on Universal-liina, jolla saa pölyt pyyhittyä loistavasti. Olen aiemmin käyttänyt jotain huonoa halpis liinaa, mutta tämä nyt tämä Viledan siivousliina tulee korvaaman sen.


Keittiöliinassa on kaksi puolta; pehmeä puoli irroittaa rasvaisen lian, kuivaa ja kiillottaa. Hankauspuoli taas irroittaa pinttyneen lian ja kerää murut. Tykkäsin tästäkin liinasta, mutta väri tuo miinuspisteitä, en vaan tykkää. Ja liina oli myös mielestäni turhan iso.


Kylpuhuoneen sieniliinassa on kaksi puolta, nukka puolella pestään ja toisella puolella kuivataan kiilloitetaan.
Liina tekee juuri sen mitä pitääkin, tämäkin tuote jää siis pysyvästi meidän siivouskaappiin.


Ikkunaliinaa en osannut käyttää siis pitääkö se kastella vai pitääkö sillä kuivata? Vai täh? En ymmärrä, ehkä vielä joskus opin käyttämään sitä.

11/08/2013

Soijarouhe-papupihvit

Nämä herkulliset pihvit sopivat loistavasti hampurilaisen väliin.


Soijarouhe-papupihvit n.7-10kpl

- 1 dl soijarouhetta
- puolikas kasvisliemikuutio
- 1,5 dl kiehuvaa vettä
- 1 sipuli (salotti)
- 1-2 valkosipulinkynttä
- 1 tlk kidneypapuja
- 1 kananmuna
- 3-4 rkl korppujauhoja
- 1-2 tl paprikajauhetta
- 1 rkl soijakastiketta
- 1 tl cayennepippuria
- tarvittaessa ripaus suolaa

Kiehuta vesi ja lisää siihen soijarouhe sekä puolikas kasvisliemi. Anna nesteen imeytyä.
Huuhtele pavut ja hienonna ne. Suosittelen käyttämään tähän sauvasekoitinta tai blenderiä.
Hienonna koneen avulla myös sipuli sekä valkosipulinkynnet.
Yhdistä soijarouhe, pavut sekä sipulit. Lisää kananmuna, korppujauhot sekä mausteet. Maista ja lisää
tarvittaessa suolaa.
Paista pihvit öljyssä pannulla keskilämmöllä noin. 15 minuuttia. Voit valmistaa pihvit myös uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia. Itse tykkään kuitenkin enemmän pannulla paistetuista pihveistä, sillä pinnasta tulee rapeampi.

11/04/2013

Hävikkiviikko



Kun kuulin, että tällä viikolla vietetään ensimmäistä kertaa valtakunnallista hävikkiviikkoa innostuin asiasta heti. Lisätietoa hävikkiviikosta löytyy Täältä.
Minä suunnittelen meidän perheen ruoat aina viikoksi etukäteen ja me käymme mieheni kanssa yleensä maanantaisin ostamassa ruokatarpeet. Yhden ison kauppareissun lisäksi käymme myös yleensä kerran viikon aikana ostamassa lisää leipää tai mehuja. Ja joskus myös jotain herkkujakin tulee heräteostoksena.
Yritän useimmiten saada viikon ruokalistalle mahdollisimman monta kasviruokaa, mutta toisinaan on viikkoja jolloin syömme lihaa lähes joka päivä. Yleensä nämä viikot ovat sellaisia kun laiskottaa ja haluan päästä hyvin helpolla eli tehdä ruokia, jotka osaisin valmistaa vaikka silmät kiinni, kuten makaronilaatikko ja jauhelihakastike.
Ruokaa meillä heitetään  hyvin vähän roskiin juurikin tuon suunnittelun ansiosta, kaupasta pyritään ostamaan vain se mitä oikeasti tarvitaan. Useimmiten roskiin heitettävät ruuat ovat hedelmiä ja kasviksia sekä kaappiin unohtuneita ja pilaantuneita maitoja.

Päätinkin asettaa itselleni hävikkiviikon henkeen sopivan haasteen ; rakentaa seuraavan neljän päivän ruuat jääkaapista löytyvien raaka-aineiden ympärille. Tämä oli hieman haasteellista, sillä viime viikon ruokatarpeista ei ollut juuri mitään jäljellä, mutta onneksi kaapiin on tullut joskus ostettua myös hieman ylimääräistä.


Jääkaapista löytyi janssoninfileitä, maitoa, ruokakermaa, tofua, salaattia, x-määrä kaikenlaisia purkkeja, monta kiloa mummolasta saatuja porkkanoita sekä kananmunia.
Kuivakaapista löytyy riisiä, pastaa, joitakin säilykkeitä sekä soijarouhetta ja soijapaloja.

Ruokalista näyttää tältä:
Tiistai: Porkkanasosekeitto ja itse leivotut sämpylät
Keskiviikko: Janssoninkiusaus
Torstai: Tofu-juurespihvit ja perunasose
Perjantai: Pestopastaa soijapaloista (ohje löytyy täältä)

Kaupasta ei tarvinnut tällä kertaa roudata suurta määrää ruokaa kotiin. Tässä ainekset, jotka piti tänään ostaa ruokia varten


eli ei siis paljon mitään. Rahaakin kului siis paljon vähemmän, mies ainakin on kiitollinen siitä.

11/03/2013

Tyttöjen ja poikien jutut

En ollut omasta mielestäni lapsena sellainen kovin tyttömäinen tyttö, vaikka joskus naamiaisiin pukeuduinkin prinsessaksi sekä tykkäsin leikkiä nukeilla ja barbeilla. Mutta yhtälailla pidin myös muovisotilaista ja autoista.
Itse jotenkin vieroksun sitä poika tyttö erottelua, jota aletaan harrastaa heti lapsen synnyttyä. Tytölle vaaleanpunaista ja pojalle vaaleansinistä. Pojille autot, tytöille prinsessat. Sukupuolisensitiivinen kasvatus kuulostaa siis minusta jossain määrin hyvältä. Haluan kuitenkin lapseni tietävän onko hän tyttö vai poika, sillä hän saisi sen kuitenkin aikanaan selville.
Olen ruvennut ajattelemaan tyttö-poika asiaa enemmän kun kävimme viime viikolla rakenneultrassa. Ultrassa kaikki näytti olevan niinkuin pitääkin ja kysyimme myös sukupuolta, ihan vaan mieheni ja minun äitini mieliksi. Ja minä olin jopa se joka sai asian kysyä. Mies ei saanut sanaa suustaan vaan tuijotti kätilöä hölmistynyt hymy huulillaan, kun tämä tiedusteli haluaisimmeko vielä kysyä tai tietää jotain.


Ja arvatkaas miten kävi...minun veikkaukseni meni vikaan eli tyyppi näytti vahvasti tytöltä.
Mieheni osui siis oikeaan ja hän oli tietenkin iloinen, että tyttö vaikutti terveeltä, mutta kysyi hieman pettyneenä etteikö nyt voisikaan hommata sitä autorataa.
No tottakai hän voi ostaa autoradan tytölleen. Olin itse nimittäin hyvin kateellinen lapsena, kun pikkuveljeni sai lahjaksi hienon autoradan, olisi sellainen minullekkin kelvannut barbin sijasta. Muistan myös olleeni hyvin iloinen kun sain itse eräs kerta lahjaksi prätkähiiren ja sille vielä prätkänkin.
Haluan, että myös meidän lapsemme leluista löytyy yhtälailla nukkeja ja autoja. Mutta aion kuitenkin pukea tyttöni mekkoon, mutta en vaaleanpunaiseen. Vielä pitää saada myös sukulaiset ymmärtämään, että en halua hukuttaa lastani vaaleanpunaiseen hattaraan.

10/19/2013

Puoliväli

Raskauteni on nyt puolivälissä. Edelleen koko juttu tuntuu ajoittain hieman epätodelliselta. Seuraavana hetkenä taas hyvin todelliselta kun liikkeet tuntuvat nyt mahan päältäkin.
Minusta on alusta asti tuntunut, että mahatyyppi on poika. 
Ensi viikolla meillä on rakenneultra, siellä luultavasti voitaisiin nähdä onko sukupuoli veikkaukseni osunut oikeaan. En tosin ole vielä varma haluanko tietää sukupuolen. Mies haluaisi.
Raskauden alussa olin aivan varma, että en haluaisi tietää etukäteen, mutta nyt uteliaisuus on saamassa vallan. Toisaalta olisi mahtava yllätys kun sukupuoli selviäsi vasta synnytyksessä.

Olen huomannut kuinka vähän loppujen lopuksi tiesin raskaudesta ja sen tuomista vaivoista etukäteen. Pahoinvoinnista ja turvotuksesta puhuvat kaikki, mutta mihin unohtuivat järkyttävät alaselkäkivut, vatsan outo toiminta ja varsinkin se, että vauvan liikkeet voivat jo näillä viikoilla sattua kauheasti. Tai sitten minulla on vaan matala kipukynnys. Hmm.. kuinka lupaavaa synnytystä ajatellen.

Syöminen on minulle edelleen hieman pakkopullaa, en vain osaa syödä säännöllisesti ja sen seurauksena kiukuttelen miehelleni.
Lisäksi syön aivan liian paljon makeaa ja se on todella outoa, sillä ennen raskautta minun teki harvoin makeaa mieli. Runsaan sokerin nauttimisen takia olenkin alkanut pohtia pitäisikö sittenkin mennä sokerirasitustestiin. Neuvolantäti ei nähnyt sitä kohdallani tarpeelliseksi kun viimeksi tapasimme.
Outoa on myöskin se, että en pysty enää syömään lempi sipsejäni tai dippiäni. Ne maistuvat vaan todella pahoilta. Ehkä hyvä niin.


Tilasimme lastenhuoneeseen Ingela P. Arrheniuksen kissa julisteen. Aivan ihana ja se näyttää niin hyvältä tuolla tummalla seinällä.
Mielessäni on pyörinyt tulevat hankinnat, kuten rattaat. Merkki ja malli on jo päätetty, mutta väri on kysymysmerkki. Musta on turvallinen, mutta kirkkaanpunainenkin houkuttaisi. Mielestäni pojallakin voisi olla punaiset rattaat. Kaikki hempeät värit sekä beige ovat ehdottomasti kuitenkin ei-listalla.
Mieheni on jo aloittanut vanhan pinnasängyn kunnostamisen, se saa uuden valkoisen maalipinnan yllensä.



Pinnasängyn lisäksi meille tulee ensisängyksi Amazonas Koala kehto. Äitini tilasi meille vauva-lehden ja tilaajalahjaksi hän saa kyseisen kehdon, jonka hän tietenkin lahjoittaa meille. Kehto kulkee varmasti kätevästi mukana myös mummolaan yökyläilyjä varten.

10/11/2013

DIY - Koruteline henkarista





Viime yön pimeinä tunteina syntyi koruteline. Tämä pieni projekti on hautonut mielessäni jo makkarin uudistuksen ajoilta eli hyvin pitkään. Joskus sitä ei vaan saa tehtyä tämmösiä simppeleitäkään ja nopeita juttuja.


Tarvitaan siis retro henkari, nauloja, vasara sekä kynä ja mitta, jotta saat mitattua ja merkattua naulojen välit tarkasti. Sitten vaan vasaroimaan.

10/08/2013

Lanttukukko à la Antti

Mieheni teki viikonloppuna ensimmäistä kertaa lanttukukkoa ja lopputulos oli älyttömän hyvä. Lanttu on niin herkkua ja valitettavasti aivan liian unohdettu raaka-aine, ainakin meidän keittiössä. Pitäisi ottaa tavaksi tehdä siitä ruokaa muutaman kerran kuussa, ainakin näin sesonkiaikaan.
Tässä mieheni kirjoittama ohje:


Taikinakuori

- 5dl vettä
- 25g hiivaa
- 2-3 tl suolaa
- n.9dl ruisjauhoja
- 2-3 dl vehnäjauhoja

Täyte

- n. 700g lanttua
- 2tl suolaa
- 1 rkl sokeria
- 200g pekonikuutioita
- mustapippuria

Sekoita kädenlämpöinen vesi, hiiva ja suola. Lisää jauhot vähitellen, vaivaa tiiviiksi ja sitkeäksi massaksi.
Anna kohota ½-1 tunti. Painele taikina (tai voi varmaan kaulita jos osaa) jauhotetulle leivinpaperille. Tee taikinasta pyöreä levy joka on keskeltä noin 1cm paksuinen ja reunoilta hieman ohuempi. Jätä vielä kohoamaan hetkeksi ja valmista silläaikaa lanttu. Taikinaa olisi hyvä jättää hieman varalle paikkaamista varten, jos kukko sattuu vuotamaan. Itse en muistanut tätä tehdä, mutta onneksi reikiä ei paistamisen aikana tullut.

Kuori lanttu ja viipaloi ohuiksi siivuiksi. Laita siivut kattilaan ja lisää vettä siten, että lantut juuri peittyvät. Lisää suola ja sokeri. Keitä lanttuja noin 10 min, jotta ne hieman pehmenevät. Kaada keitinvesi talteen, sillä sitä käytetään myöhemmin.

Lado lanttuja ja pekonia keoksi kerroksittain taikinalevyn keskelle siten, että päällimmäiseksi tulee lopulta pekonikerros. Lihana voi käyttää myös muuta rasvaista possun lihaa, mutta itse halusin kokeilla pekonia sen avivattomuuden takia. Kerrosten väliin ripotellaan myllyllä hieman mustapippuria ja suolaa.

Kun täyte on paikallaan, käännetään taikinan reunat keon päälle ja siloitellaan lanttujen keitinvedellä koko komeus täysin saumattomaksi. Kannattaa olla tarkkana, ettei reikiä pääse syntymään ja mahdollisesti paiston aikana repeäviä saumoja näy pinnassa.

Laita kukko uunin keskitasolle 225 asteeseen noin tunniksi, kunnes pinta on saanut väriä ja kukko on muuttunut kiinteäksi. Ota kukko uunista, sivele pintaan lanttujen keitinvettä tai vaikka voisulaa. Kääri kukko kokonaan folioon. Pudota lämpö tämän jälkeen noin 100 asteeseen ja paista folioon käärittyä kukkoa vielä noin 4 tuntia uunin keskitasolla. Aina välillä kannattaa tarkastaa, ettei kukko vuoda mistään. Jos reikiä ilmenee, kannattaa ne paikata taikinalla, jottei kukko menisi kuivaksi. Lopuksi kääri valmis kukko leivinpaperiin ja keittiöpyyhkeeseen. Anna hieman aikaa hautua kuoren pehmittämiseksi.

10/05/2013

Vietnamilainen kaali-nuudelisalaatti ja jättikatkaravunpyrstöt




 Vietnamilainen kaali-nuudelisalaatti ja jättikatkaravunpyrstöjä 3:lle

- 50g riisinuudeleita
- 200g kaalia
- 1 porkkana
- cashewpähkinöitä kourallinen
- korianteria n. ½ dl
- seesaminsiemeniä
- 200g jättikatkaravun pyrstöjä (pakaste)

Kastike:

- 2rkl limemehua
- 1rkl öljyä
- 1tl seesamiöljyä
- 2rkl kalakastiketta
- 1tl riisiviinietikkaa
- 1 iso valkosipulinkynsi
- 1 salottisipuli
- 1 punainen chili
- 1 rkl sokeria
- ½-1tl cayennepippuria
- suolaa

Valmista ensin kastike. Hienonna salottisipuli pieneksi. Poista chilistä siemenet ja pilko pieneksi. Puserra valkosipulinkynsi. Purista limestä mehu. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset yhteen. Laita jääkaappiin maustumaan ainakin puoleksi tunniksi.
Raasta kaali ja porkkana. Keitä riisinuudelit kypsiksi, anna jäähtyä ja pilko pienemmiksi. Yhdistä nuudelit kaalin ja porkkaanaan.
Pilko cashewpähkinöitä hieman pienemmiksi ja heitä salaatin sekaan. Hienonna myös korianteri salaattiin.
Paahda hieman seesaminsiemeniä kuumalla kuivalla pannulla. Heitä salaattiin ja säästä hieman koristeluun.
Kaada kastike salaatin sekaan.
Valmista sulaneet jättikatkaravunpyrstöt. Kuivaa pyrstöt hyvin. Kuumenna pieni tilkka öljyä pannulla ja lisää pyrstöt. Paista 2-3 minuuttia. Ripottele pinnalle hieman suolaa.
Nosta valmiit jättikatkaravunpyrstöt salaatin päälle. Koristele seesaminsiemenillä.


10/04/2013

Se aika vuodesta

Syksy, en tiennyt, että mulla löytyisi jotain positiivista sanottavaa tästä vuodenajasta. Mutta tänä vuonna olen nauttinut syksystä enemmän kuin ennen. Ehkä se johtuu näistä aurinkoisista päivistä.


Mutta toihan se syksy tietysti mukaan muutakin; alkavan räkätaudin. Ehdin jo kaivaa kaapista pakurijauheet, kunnes rupesin miettimään saako pakuriteetä juoda raskaana. Jos joku fiksumpi tietää aiheesta enemmän niin saa kertoa. Jätin nyt kuitenkin teet keittämättä, kun varmaa tietoa en mistään saanut. Juon sitten vaikka vihreää teetä ja ravaan sen jälkeen 10 minuutin välein vessassa.
Nykyään käytännössä asun jo muutenkin  vessassa ja luulin jo saaneeni virtsatientulehduksen, mutta onneksi luulo osottautui vääräksi ja säästyin antibiooteilta. Raskaudesta se jatkuva vessassa ravaaminen vain johtuu.
Tällä viikolla on muutenkin ollut vaikea nauttia raskaudesta, kun alaselkä sekä lonkka ovat olleet tosi kipeät. Ei pysty kunnolla istumaan eikä kumartamaan. Lääkäri määräsi panacodeja, jos panadolit eivät enää tehoa. Lohdutti hän myös sillä, että kivut tuskin loppuvat ennen synnytystä. Kaikkeen tottuu, ehkä myös kipuunkin.
Lohtua antaa kuitenkin se, että olen ruvennut yhä enemmän tuntemaan mahassa asustavan tyypin liikkeitä. Se on kyllä niin mahtavaa ja uskomatonta.
Maha tosin tuntuu vaan kutistuvan, kun turvostus on hävinnyt. Näytän lähinnä vain hieman liikaa syöneeltä. Painokin on taas laskenut viime neuvolakäynnin jälkeen, kiloja ei siis ole tullut yhtään. Hieman tuo paino kummastuttaa sillä olin aivan varma, että olisin jo tähän mennessä lihonnut useamman kilon.
Mielestäni olen tälläkin viikolla oikein kunnostautunut syömisessä ja muistanut syödä tasaisin väliajoin.

Syksy tuo myös aina mukaan sen kadonneen käsityö-ja sisustus-innon. Pää on täynnä ajatuksia ja nurkatkin notkuu lankoja ja kankaita, jotka huutaa tee minusta jotain. Yritän siis tehdä. Seuraavana projektina on tehdä pienistä räsymatoista isompi matto.


Työhuoneeseen tai siis tulevaan työhuoneeseen/lastenhuoneeseen olisi tarkoitus se matto sitten laittaa.
Työhuone on kokenut muitakin muutoksia. Hankimme pari malm-lipastoa vauvan vaatteille, joita on jo nyt kertynyt aika mukavasti.
Joudun myös luopumaan rakkaista retrotuoleistani tilanpuutteen vuoksi. Mies varmasti hyppii onnesta kun pääsee niistä eroon. Ja minä taas hypin onnesta kun pääsin miehen dvd-hyllyistä.
Viskijulisteen tilalle on myös mietitty vaihtoehtoja tai minä olen miettinyt ja mies on jo diktaattorina päättänyt. Niin se meillä joskus menee. No ainakaan minun ei tarvitse miettiä liikaa.

9/19/2013

Nappia naamaan

Yksi pahimmista vihollisistani on iso ja pinnaltaan karhea pilleri. Kuka sellaisen saa nieltyä?
Nyt kun olen raskaana tulisi minun monipuolisen ruokavalioni lisäksi muistaa oikeasti ottaa ne vitamiinit. Välillä muistan ja toisinaan muistan, mutta en halua niellä sellaista koska en pysty. Kärsin jonkin asteisesta pillerifobia.


Onneksi löytyi pelastus; monivitamiini poretabletit, jotka eivät sisällä A-vitamiinia.
No eteeni tuli taas tänään este. Jalkani ovat nyt raskauden aikana olleet jotenkin super väsyneet, tuntuvat vaan kipeiltä ja puutuvat helposti. Magnesiumia siis ja sitähän meiltä pitäisi löytyä kun mieheni sitä paljon popsii. Avasin purkin ja voi hitto taas niitä järkyttävän kokoisia pillereitä. Pillerin puolittaminenkaan ei auta, sillä silloin pilleriin jää terävät kulmat ja ne vasta inhottavilta tuntuvatkin kurkussa.
Onneksi muistin, että magneesiumia saa myös poretabletteina.
Olen lukenut ahkerasti erästä raskausfoorumia ja siellähän joku sitten hakkui juuri nuo kaupan magnesiumtaletit. Voivat sisältää kuulemma kaikkea turhaa. Taas tuntuu, että teen väärin kun aion tänään marssia lähikauppaan ja ostan huonoja tabletteja. Tunnen itseni jo tarpeeksi huonoksi sen takia, että en saa nieltyä niitä kamalia raskaus plus vitamiinitabletteja.

Välillä muiden neuvot tuntuvat vaan ahdistavilta. Ja joskus koen tekeväni suurtakin hallaa vauvalleni, jos en noudata ohjeita tarkasti. Kuten tänään ja eilen kun raastoin hieman parmesaania ruokani päälle siis juustoa, jota ei ole tehty pasteröidusta maidosta.
Onneksi olen saanut myös hyviä neuvoja ja jotkut neuvot vaan naurattavat.
Äitini kehoitti minua pitämään rintaliivejä, etteivät rintani ala roikkumaan kun ne nyt raskauden myötä kasvavat. En siis ole pitänyt rintaliivejä moneen vuoteen kuin vain satunnaisesti.
Edessäni tulee olemaan imetysliivien osto ja vieläpä niiden päällä pitäminen. Ei sen takia, että pelkäisin rintojeni alkavan roikkua vaan siksi, että niin kuuluu ja pitää tehdä. En minäkään halua kävellä maidot rinnuksilla. Eikö imetysliiveille ole mitään vaihtoehtoa?
Nyt taidan mennä rasvailemaan mahaani, koska niinkin kannattaa/kuuluu tehdä. 

Bolognese-kastike soijarouheesta

Herkullinen bolognese vaatii ehdottomasti pitkän kypsytysajan. Oikeean bolognese-kastikkeeseen kuuluu ehdottomasti myös viini, mutta en sitä tällä kertaa käyttänyt. Meiltä ei punkkua kaapista löytynyt, enkä olisi tiennyt mitä tehdä loppupullolle, mies on tämän viikon poissa kotoa ja minähän en voi viiniä siemailla. Mutta ohjeessa olevan veden voi siis korvata viinillä. 
Suosittelen käyttämään luomu kasvisliemikuutioita. Luomussa maku on aivan toista luokkaa kuin tavallisissa liemikuutioissa. Maku on aidompi ja eikä aromivahventeita tai lisäaineita ole. Jos käytät viiniä nesteenä liemikuutiota ei tarvita.


Bolognese-kastike soijarouheesta

- 1 sipuli
- 2-3 valkosipulinkynttä
- 2 porkkanaa
- 400g luomu tomaattimurskaa
- 1prk (70g) tomaattipyreetä
- 1½- 2dl vettä
- 1dl soijarouhetta
- 1 kasvisliemikuutio
- 1tl basilikaa
- 1tl oreganoa
- mustapippuria
- suolaa
- hieman sokeria
- 1-2 rkl sitruunamehua
- oliiviöljyä

 -Koristeluun parmesaania

Silppua sipuli, valkosipuli sekä porkkanat pieneksi. Kuumenna paistokasarissa pieni määrä oliiviöljyä ja lisää porkkanat sekä sipulit. Kuullota.
Lisää loput aineet sekä mausteet. Lisää tarvittaessa suolaa.
Anna kiehua pienellä lämmöllä tunti tai kaksi. Lisää tarvittaessa vettä, jos kastike näyttää liian paksulta.
Tarjoa pastan kanssa ja koristele parmesaaniraasteella.

9/18/2013

Valkoisemmat hampaat

Pääsin Buzzadorin kautta testaamaan uutta Pepsodentin White Now Gold hammastahnaa. Tuote olikin minulle jo ennestään tuttu. Lisätietoa Buzzadorista täältä..


Minä en todellakaan omaa mitään täydellistä hymyä ja jos joku pyytää hymyilemään valokuvissa niin, että hampaat näkyvät näytän lähinnä irvistävän rumasti. Nuorempana jopa vihasin hampaitani niin paljon, että peitin nauraessani suuni aina, ettei kukaan vain näkisi hampaitani. Hampaissani ei kyllä ole juuri muuta vikaa kuin tuo väri ja se ei ole mikään valkoisin. Olenkin päättänyt, että jos ja kun menemme joskus mieheni kanssa naimisiin haluan sitä ennen hampaidenvalkaisun. Onneksi sitä päivää odotellessa voin käyttää näitä valkaisevia hammastahnoja.


White now goldin luvataan valkaisevan hampaat välittömästi ja tämä todellakkin on totta. Valkoisuus on tosin vain väliaikaista. Pitkällä käytöllä hampaat tuote voi poistaa tummentumia. Olen käyttänyt tätä tuottetta noin 3 kuukautta enkä vaihtaisi sitä toiseen. Vaikka vannonkin luonnonmukaisuuden nimeen, on hammastahna sellainen, jossa uskon koviin aineisiin.
Suosittelen ehdottomasti testaamaan white now goldia.

9/17/2013

Haaste



Kiitos Emmi-Riika S haasteesta.

       1. Mikä on haastavin sisustuskohde kodissasi? Miksi?

Käytävä, joka on eteisen jatkeena. Tykkään tosin siitä, että käytävä on leveä, mutta juuri sen takia siinä olevat neliöt menevät hukkaan.

       2. Vaikuttavatko kodissasi asuvat eläimet sisustusvalintoihisi? Miten?

Vaikuttaa! Ei siis valkoista mattoa meille. Nytkin olen saanut huomata, että eteiseen hankittu matto, jossa on valkoista oli ihan vikaostos. Valkoiset kohdat ovat hetkessä harmaita.
 
 
3. Uutta vai vanhaa?

Enemmän vanhaa ja vähemmän uutta. Vanhalla hieman kolhiutuneella tavaralla on ollut elämä ennen minuakin ja se kiehtoo. Tuntuu kuin vanhoilla tavaroilla olisi sielu.

 4. Missä kotisi huoneessa viihdyt parhaiten? Miksi?

Tällä hetkellä viihdyn parhaiten makuuhuoneessa ja vain sen takia, että siellä on sänky sekä telkkari. Taitaa tämä raskaus vaikuttaa jotenkin asiaan.

 5. Mistä haet inspiraatiota sisustukseesi?

Joka paikasta. Ehkä eniten kuitenkin blogeista.

6. Onko sisustus- ja pukeutumistyylissäsi jotakin yhteistä?

No ainakin se, että ostan suurimman osan vaatteistani kirpputoreilta. Olen melko tylsä pukeutuja, kun taas sisustuksessa uskallan olla edes vähän rohkeampi.

7. Jos sinulle maksettaisiin matka minne tahansa maailmankolkkaan, mihin matkustaisit?

Tällä hetkellä haluaisin vaan jonnekkin lämpimään paikkaan. Nyt minua ei huvittaisi yhtään katsella nähtävyyksiä vaan voisin kellua uima-altaassa kaikki päivät.
Mutta Japani ja Afrikka ovat sellaisia paikkoja, joissa haluaisin ehdottomasti joskus käydä.

8. Jos saisit valita vain yhden esineen kodistasi mukaasi matkallesi, mikä se olisi?

En usko että tarvitsisin mitään.

9.  Asuisitko mielummin mökissä vai linnassa? Miksi?

Ehdottomasti mökissä ja mielellään vielä punaisessa sellaisessa. En jaksaisi siivota linnaa ja mielestä linnat ovat hieman kylmiä sekä pelottavia.


 10. Mitkä ovat kolme tärkeintä asiaa kodissasi?

Mies, sekä koirat Jedi ja Buffy.

11. Mikä on kaikkein tärkeintä sinulle juuri nyt? 

Oma hyvinvointini ja tietysti sisällä kasvava pieni ihmisen alku. Sekä perheeni.


Tässä haasteen säännöt:
 1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, jolta haasteen sait.
 2 . Vastaa annettuihin kysymyksiin.
3
. Keksi 11 uutta kysymystä, jotka haluat antaa seuraavalle.
4
. Valitse viisi blogia, joilla on alle 100 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

Minä haastan Villaketun vastaamaan seuraaviin kysymyksiin.
1. Maaseudun rauha vai kaupungin vilinä?
2. Musta vai valkoinen? vai mustavalkoinen?
3. Lempihuonekalusi?
4. Kirpputori vai Ikea?
5. Paras kirppis tai muu löytö viimeisen puolen vuoden ajalta?
6. Televisio vai kirja?
7. Inhokki värisi sisustuksessa? Vai onko sellaista?
8. Sähkö- vai puusauna? 
9. Tapetti vai maali?
10. Lempiruokasi?
11. Mistä olet juuri nyt erityisen onnellinen?

9/02/2013

Kolmas koira






Me päätimme hankkia vielä yhden karvakorvan, tällä kertaa se tosin on sellainen joka ei hauku eikä pure. Vedettävä puinen lelukoira löytyi kirpputorilta eikä paljoa kustantanut. Tämä koira ei myöskään vaadi mitään ja onneksi niin sillä Buffyssa on ollut yli kuukauden aikamoinen hoitaminen. Buffylle kun iski tassutulehdus. Tassuja pitää putsata 2-3 kertaa päivässä ja Buffyn on pidettävä koko ajan kauluria.
Ei siis todellakaan kivaa Buffylle eikä meille.
Nyt tassut alkavat jo näyttää paremmilta, en tiedä onko eläinkaupasta ostetuilla valkosipulikreikanherne tableteilla jotain tekemistä asian kanssa. Kyseisiä tabletteja kun suositeltiin tassutulehduksen hoitoon. Eläinlääkäristä saadut antibiootit olivat ainakin yhtä tyhjän kanssa tai sitten niitä olisi pitänyt popsia hyvin pitkä kuuri. Toivotaan, että saamme tulehduksen selätettyä ennen syksyn sateisia ilmoja.




Olen muuten aivan kokonaan unohtanut esitellä teille matkamuistot, jotka ostimme Samoksen lomalta, kreikkalaiset pahviukot. Niin hauskat ja ukkojen paketitkin ovat hienot, ne taitavatkin jossain vaiheessa päätyä kehyksiin ja tulevaan lastenhuoneeseen.