10/19/2012

Tärkeä asia

Keskiviikko iltana 45-minuuttia ohjelmassa kerrottiin Prepulsid-lääkkeen tuotannon loppumisesta. Kyseistä lääkettä käytetään siis lasten refluksitaudin hoidossa. Refluksitaudissa on kyse happaman mahansisällön takaisinvirtauksesta ruokatorveen. Tämä aiheuttaa moninaisia oireita mm. ruokatorven tulehtumisen myötä. Itse en ohjelmaa nähnyt, mutta kuulin siitä jälkikäteen. Kävin katsomassa klipin ohjelmasta ja laittamassa nimen adressiin. Olisi todella tärkeää, että lääkkeen valmistusta ei lopetettaisi. Se tulisi aiheuttamaan vaan harmia ja huolta näille lapsille sekä heidän perheilleen.

Klipin ohjelmasta voit katsoa täältä
Ja jos haluat allekirjoittaa adressin, se onnistuu tästä
Lisätietoja lasten refluksitaudista löytyy osoitteesta http://www.refluksilapset.fi/
Itse en tunne yhtään refluksitaudista kärsivää lasta, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että kurja tauti se on.



Oma refluksitautini alkoi oireilla noin vuosi sitten, eikä minulla ollut minkäänlaista hajua mistä on kyse. 
Yhtenä iltana kurkkua kuristi, sydän hakkasi, rinnan alla poltti. Oksensin monta kertaa, luulin kuolevani. 
Menin täysin paniikkiin, kaikki lihakseni jäykistyivät paniikin takia, kädet ja kasvot puutuivat. 
Kohtaus kesti pari tuntia. Seuraavana päivänä ajattelin sen vaan olleen paniikkikohtaus, olihan minulla niihin aikoihin paljon stressiä.

Seuraava kohtaus tuli kuukauden päästä ja yhtä rajuna. Aloin myös kärsiä niihin aikoihin jännitysniskasta, tosin tämäkin vaiva selvisi vasta muutaman kuukauden päästä.
Selvisin jouluun asti jotenkuten, pelkäsin uutta kohtausta ja tulihan se ja tietysti juuri jouluaattona. 
Juuri silloin kuin olisi pitänyt olla hauskaa ja nauttia läheisten seurasta. Vietimme jouluaaton mummolassani, jossa olivat minun mieheni ja perheeni, mummoni ja vaarini, serkkuni, tätini ja setäni ja se, että kaikki olivat paikalla oli harvinaista ja olisin halunnut nauttia siitä. Nautinkin hetken aikaa, mutta kohtaus tuli taas. 
Mieheni ja äitini veivät minut päivystykseen Riihimäen terveyskeskukseen, jossa oli tyly vastaanotto: ei, emme voi tutkia sinua, koska olet hämeenlinnalainen. Minä itkin ja äiti puhui virkailijalle. Lopulta pääsin lääkärille, joka totesi, että minulla on paniikkikohtaus ja lihakseni ovat todella jännittyneet. Sain lääkettä, jota käytetään myös rytmihäiriöiden hoitoon. Yhtään lääkettä en syönyt, jotenkin vain tiesin, että minulla ei vaan voi olla selittämättömiä paniikkikohtauksia. Se oli kamalin jouluaattoni. Mutta onneksi minulla oli ihania ja ymmärtäväisiä ihmisiä ympärilläni.

Tämä vuosi alkoi myös huonosti, sairastelin, sain paniikkikohtauksia, minulla todettiin vakava masennus, olin vuorokauden ensiavussa, jossa vihdoin ja viimein vatsakipuni otettiin todesta! Sain lähetteen vatsantähystykseen ja minulle määrättiin happosalpaajia. Joku lääkäri totesi myös, että minulla on myös jännitysniska, sain lähetteen fysioterapiaan, josta on ollut todella paljon apua niska-ja hartiakipuihini. 
Kaikkein kamalinta oli kuulla lääkärin sanovan: sinulla on vakava masennus ja paniikkihäiriö, syö näitä lääkkeitä, käy juttelemassa jonkun kanssa, kyllä se siitä. Itse tiesin, että lääkkeet eivät oloani parantaisi, vaan tieto siitä mikä minua todella vaivaa. Olin masentunut tämän tuntemattoman taudin takia. No mutta popsin kiltisti lääkkeeni ja turvauduin niihin, mitä muuta olisin voinut, ainakin sain nukuttua kun olin napannut yhden pillerin ja kipuni hellittivät ainakin nukkumisen ajaksi.

Kyselin lääkäreiltä mikä vatsaani vaivasi ja kukaan heistä ei ikinä edes maininnut minulle refluksitaudin mahdollisuutta. Jouduin itse ottamaan selvää. Korotimme sänkymme päätyä kymmenellä sentillä ja johan auttoi, silloin tajusin itse, että minulla on pakko olla refluksitauti. 
Vatsantähystystä jouduin odottelemaan vielä muutaman kuukauden. 

Itse tähystys oli hyvä kokemus, homma tuntui epämiellyttävältä ehkä vain minuutin ajan ja loppuajan en tuntenut mitään. Ehkä kipuani lievitti myös ajatus siitä,että tiesin viimein saavani vastauksen, jota olin odottanut puoli vuotta. Lääkäri ja hoitaja olivat ihania ja ymmärtäväisä, tunsin itseni taas arvokkaaksi ja minua kohdeltiin kuin ihmistä, ei niinkuin jotain seinähullua ja luulosairasta. 
Minulla todettiin lievä refluksitauti. Olin onnellinen, tiesin vihdoin mikä oli aiheuttanut kipuni, paniikkikohtaukseni ja niistä seuranneen masennuksen. 

Enää en tarvitse masennuslääkkeitä tai lääkkeitä paniikkikohtauksiin.
Osaan jo tunnista milloin refluksitauti alkaa oireilemaan. Kurkkua kuristaa ja pala tuntuu kurkussa, rinnan alla pistelee ja polttelee, rinnassa pistää ja sydän hakkaa. Usein selviän vain näillä oireilla kun otan nopeasti lääkettä, mutta joskus oireet ovat niin pahat ja pitkät, että minulle tulee lievä paniikkikohtaus. Silloin en ota mitään lääkettä itse paniikkiin, olen vaan rauhassa ja odotan, että oireet häviävät happosalpaajilla. Näitä kohtauksia tulee nykyään ehkä kerran kahdessa kuukaudessa.

Tiedän nykyään millainen ruoka aiheuttaa minulle oireita, tietysti kaikki rasvainen ruoka ja tuoremehut.
En joudu käyttämään happosalpaajia joka päivä, enkä edes joka viikko. Olen todella onnekas siinä suhteessa, mutta uskon myös, että suht vähärasvainen ruokavalioni vaikuttaa myös asiaan.
Lääkkeeksi minulle riittää usein,että otan lasin vettä, jossa on Valmarinia ja sitäkin joudun juomaan vain noin kerran viikosssa.

Toisinaan minulla on huonompia kausia ja uskon, että stressi pahentaa tautiani. Ei siis pidä stressata.
Vuosi sitten en edes tiennyt miltä närästys tuntuu, en ollut koskaan kärsinyt siitä. Perheeni vakuutti, että en edes halua tietää, no nyt tiedän ja hiton hyvin. Elämä kuitenkin jatkuu.



Eilen illalla herkuteltiin miehen kanssa juustoilla, varma oireiden aiheuttaja. Mutta onneksi Valmarini auttoi taas ja pystyin menemään hyvillä mielin nukkumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti