8/17/2012

VALMIS LUOPUMAAN..?


Tarvitseeko minun luopua? Vai vaihdanko vain parempaan?
Olen pähkäillyt ruokatottumuksiani, kiitos marjoja ja maskaraa kirjan. Olen lukenut kirjan jo kahdesti ja vielä palaan selailemaan kirjaa ja pohtimaan.
Kirjaan tarttuessani ajattelin, jotain hippien hommaa, mutta mielipiteeni muuttui nopeasti.Ajattelin,että kirjalla ei minulle mitään annettavaa, kyllähän minä tiedän jo nämä jutut, toisin kävi.
Minä kärsin samanlaisesta oireilusta kuin kirjoittaja Noora Shingler kärsi aikoinaan. Päivän päätteksi olen ainakin 7 kuulla raskaana. Vatsa on jättimäinen ja koko kroppa turvonnut, olen siis michelin-ukko.

Tuntuu, että en saa ruoasta energiaa. Päinvastoin, syön liikaa, liian rasvaista ja liikaa hiilareita, aterian jälkeen on vähintää kaksi tuntia voimaton ja raskas olo. Kirja todella herätti minut todellisuuteen ja veti minut pois omasta turvallisesta pesästä. Olen kyllä jo kauan tiennyt syömäni ruoan epäterveellisyyden, mutta kieltänyt sen.

Syön sipsejä aivan liian usein. Olen sipsiaddikti. Olen monesti yrittänyt vaihtaa sipsit porkkanoihin ja kurkkuun, joka kerta niitä popsiessani olen kuitenkin ajatellut sipsejä ja kaivannut niitä. Haluan todella jättää ne taakseni ja syödä terveellisemmin. Karkkeja syön hyvin harvoin, suklaata taas kuluu aika runsaasti. Enkä oikeastaan tiedä minkä takia tartun aina siihen tuttuun siniseen levyyn karkkihyllyllä, sillä pidän kuitenkin enemmän tummasta suklaasta, joka on vielä kaupan päälle terveellisempää. Normaalisti syömme pizzaa tai hampurilaisia noin kerran kahdessa kuussa, mutta nyt kesällä niitä on tullut ahdettua masuun runsaasti. Ja vaaka näyttää kauheita lukemia. Valmisruokia emme syö oikeastaan ikinä, ne maistuvat yleensä lähinnä muovisilta. Mutta eipä kotiruoan syöminenkään takaa terveellisyyttä, kyllä sitä rasvaa pystyy itsekkin tunkemaan liikaa.

Kirjassa kerrotaan myös lihantuotannosta ja sen vaikutuksesta ympäristöön. Kasvisyöjää minusta ei ikinä tule. Yritin olla kasvissyöjä muutama vuosi sitten, kasvissyöntini loppui siihen kun mieheni paistoi munia ja pekonia. Pidän lihasta vaan liian paljon, edes kamalat tehotuotanto kuvat eivät karkoita minua hyvän pihvin ääreltä. Mutta ehkä nyt pystyn vähentämään lihan käyttöä ja satsata vaikka luomulihaan.
Kirjassa käsiteltiin myös hiivaa ja valkoisia jauhoja ja nämä kaksi paholaista ovat varmasti syyllisiä minunkin turvotukseen. Löysinkin muutama viikko sitten kaupasta kauraleivän ja moniviljaleivän, joissa ei ole hiivaa, lisäksi hiivatonta ruisleipää on myös tarjolla lähikaupassa. Joten taidankin jättää turvotusleivät kauppaa ja syödä jatkossa vain hiivatonta.
Nyt meidän ruokatottumukset menee siis remonttiin, katsotaan mitä mies pitää ajatuksesta. Voisin jotenkin kuvitella,että hän ajattelee samalla tavalla kuin minä aluksi: Hippien hommaa!

2 kommenttia:

  1. toinen sipsiaddikti ilmoittautuu \o ja sipsien jälkeen on kyllä sellainen pullamainen fiilis, puhkuu ja puhaltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiva,että joku muukin uskaltaa tunnustaa olevansa addikti :) En ole yksin himojeni kanssa.

      Poista