7/28/2012

SYNTTÄRITYTTÖ


Meidän Buffy täytti tänään yhden vuoden. Ei uskoisi, että se on ilahduttanut meidän elämää jo niin pitkään. Buffy oli ehkä maailman kauhein pentu, mennä hösötti ja hyvä kun malttoi nukkua. Voi niitä päiviä, kun jouduimme nukuttamaan Buffyn päiväunille, niinkuin lapsen. Nyt tyttö sentään osaa rauhoittua itse. Kaikki yleensä muistelevat pentuaikaa haikeudella ja tahtoisivat kokea sen uudelleen. Minä en. Olihan Buffy tosi söpö sillon, mutta kauhea hirviö.
Buffy tahtoisi varmasti olla yhtä söpö kuin pienenä, jotta se saisi ohikulkijoilta rapsutuksia. Buffya luultiin usein pienenä bokseriksi. Ei, kyllä se staffi on. Ja staffi rotuna on vielä joillekkin punainen vaate. Muistan muutamat kerrat, kun vanhemmat rouvat silittelivät Buffya ja kehuivat niin suloiseksi. Se suloisuus loppui siihen, kun kerroin Buffyn rodun. Samoja ennakkoluuloja olen kohdannut myös koirapuistossa, jollain omistajilla nousee karvat pystyyn ja ilmapiiri muuttuu tyystin kun kuulevat rodun. Parasta siis sanoa ihmisille sen olevan sekarotuinen. Ainakin sellaisille ihmisille, jotka eivät rotua itse tunnista.
Buffy onkin melkoinen tappaja-ja tappelukoira. Se ei pure sinua hengiltä vaan pusuttaa sinut hengiltä.
Buffy on ihana koira, jolla riittää energiaa mennä ja remuta. Ja päivän päätteksi se tulee viereen ja antaa  hyvän yön-suukon.












1 kommentti:

  1. Voi, ihania koiruuksia!:)) meillä kaksi karvakasaa ja kissa. Pitäisi olla ulkokoiria mutta nukkuvat vieressä punkassa joka yö... :))))

    VastaaPoista