6/06/2012

RUNO



Tuli haikea ja hassu olo, kun luin vanhoja kirjoituksiani. Onneksi olen kirjoittanut päiväkirjaa, kaikki ihanat ja kamalat asiat on säilötty kansien väliin. Niitä lukiessa elän nuo hetket taas uudelleen, jokaisen tuntee ja kirjan suljettuani on ihana olla tässä, juuri tässä hetkessä.
Kirjoitin ennen paljon runoja, pitäisi taas ryhdistäytyä ja kirjoittaa vaikka runo päivässä. Tässä muutama runo.


Me

Rakkauden väri poskillani.
Huulet rakkauden väriset.
Kuiskaan,
kuuletko sen,
kuulethan.
Jokainen suudelmasi syö minua.
Jokainen suudelmasi antaa meille.
Olen vähemmän yksin,
olen vähemmän minä,
olen enemmän me.
Syö minut kokonaan,
tahdon kasvaa sinuun kiinni.
Kuulet sen,
rakastan sinua.


Haave

Tuuli kylmentynyt,
illat pimentyneet.
Sylisi vielä lämmin.
Tuoksut makealta,
kuin olisit karkkia.
Autojen valoja,
ne häikäisevät.
Istut vieressä,
olet hiljaa.
Suuni täynnä sanoja,
pää täynnä ajatuksia,
kauniita,
sinusta. 
Haaveita tulevasta,
hymyjä,
pieniä jalkoja, 
arkea.
Voi kuinka tahtosin sen kaiken,
sinun kanssasi, 
yhteisen elämän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti